Aurinkopaneelien testaus paljastaa pienetkin säröt

Ville Lavonen esittelee peräkärryissä olevaa Mobile Solar Labia. Sen takana näkyy mekaaninen kuormitustesteri. Kuva Sari Järvinen.
Ville Lavonen esittelee peräkärryissä olevaa Mobile Solar Labia. Sen takana näkyy mekaaninen kuormitustesteri.

Turun ammattikorkeakoulun Mobile Solar Lab -testauslaitteella on tutkittu satoja aurinkopaneeleja.

Turun ammattikorkeakoulun projekti-insinööri Ville Lavonen työntää aurinkopaneelin isoon testauslaitteeseen, Mobile Solar Labiin. Sen sisällä sadat pikkuledit kimaltavat kuin tieteiselokuvassa. Peräkärryyn rakennettu laboratorio on Lavosen tietojen mukaan ainut Pohjoismaissa. Se antaa tarkempia tuloksia kuin drooneilla tehdyt infrapunakuvaukset.

– Laitteen ledit jäljittelevät keskipäivän auringonvaloa. Elektroluminesenssi-kuvasta näkyvät rikkoutuneet kennot ja halkeamat. Tehon tuotto mitataan I-V-käyrällä, Lavonen kertoo.

Ihmissilmä ei erota paneelissa olevia pieniä säröjä. Ne eivät heti syö tehoa, mutta aikaa myöten rikkouma suurenee muun muassa lämpölaajenemisten takia. Yksi viallinen kenno estää sähkön kulun muissa saman rivin kennoissa.

Mobile Solar Lab hankittiin AMK:n Uuden energian laboratorioon, koska Suomeen tarvittiin riippumaton taho tutkimaan myytävien aurinkopaneelien laatua. Nyt sillä on nyt tutkittu 400 – 500 aurinkopaneelia.

”Toivottavasti eivät päätyneet myyntiin”

Ville Lavosen ja Turun AMK:n erityisasiantuntija Aleksi Heinosen mukaan testauspalvelu on erityisesti niiden toimijoiden suosiossa, jotka haluavat varmistua toimintansa laadusta.

– Yleensä aurinkopaneelit ovat sitä laatua, mitä on luvattu, mutta testauksissa on nähty muutama räikeä esimerkki. Toivottavasti ne aurinkopaneelit eivät päätyneet myyntiin, Heinonen ja Lavonen kertovat.

Varsinkin Kiinasta tulevien paneelien laadussa voi olla suuria vaihteluita.

– Jopa samasta tehtaasta voi tulla erä täydellisiä aurinkopaneeleita ja toinen erä rikkinäisiä, Lavonen toteaa.

Asennuksissa on eroja

Suomessa myytävien aurinkopaneelien laadun sijaan Lavosen mielestä suurempi ongelma liittyy kuitenkin niiden asennukseen. Sen tutkimiseksi laboratorioon on oppilastyönä rakennettu oma laite: mekaaninen kuormitustesteri.

Kuormitustesterin läpinäkyvän yläosan sisällä on rivi mäntiä ja paineantureita. Ne painavat tai vetävät aurinkopaneelia halutun verran. Näin saadaan arvoitua, miten paljon lunta, jäätä ja tuulta paneeli kestää. On käynyt ilmi, että kovilla säillä ne eivät aina kestä.

– Tällöin paneeli on yleensä tuettu väärin: kiinnitetty vain päistä. Tuki pitää useimmiten laittaa ylä- ja alapäästä noin neljäsosan verran kohti paneelin keskustaa riippuen valmistajan ohjeista. Ohjeet kannattaa lukea, sillä paneelit ovat erilaisia. Vaikka osaa asentaa yhden, ei välttämättä osaakaan toista, Lavonen vinkkaa.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että aurinkopaneeleja pitää käsitellä aina varoen, sillä ne halkeilevat helposti.

Molempia laitteita käytetään myös opetuksessa ja tutkimuksessa.

– Olisi hieno päästä testaamaan isompi aurinkovoimala. Mittaisimme laitteella paneelit ennen asennusta ja uudelleen muutaman vuoden jälkeen, Lavonen pohtii.

Sari Järvinen, teksti ja kuva.

Sähköurakoitsijapäivät 2024