Suuri urheilusankari valloitti olohuoneen ja kaikki muutkin paikat, mistä vain kisalähetyksiä tuli. Kuukauden verran on tullut viiltävää analyysiä niin maahockeyn kuin lainelautailunkin hienouksista. Olin kyllä tietoinen, että kotonamme asuu melkoisen osaava keihäs- ja juoksulajiasiantuntija, mutta yllätyksekseni Topin tietämys oli varsin laaja minulle täysin tuntemattomista lajeista.
Esimerkiksi rullalautailusta minua valistettiin osaavasti. On kuulemma lähtökohtaisesti helppo laji. Firman varaston pojille ihan arkipäivää. Siellä kuulemma liikutaan raskaimpien laatikoiden työntelyyn tarkoitetuilla aluslevyillä, joissa on pyörät alla. Ilmeisesti täsmälleen sama laji, ja osaavathan lapsetkin noin helposti.
Yllätyksekseni meillä katsottiin kaikki kiipeilyt. Sitä ihasteltiin kovasti. Säännöt olivat kuulemma oikeat, ei mitään tuomarikikkailua. Nopein sai eniten pisteitä tai sitten korkeimmalle kavunnut. Tosin parhaatkin tekivät muutamia virheitä. Meidän Topi olisi osannut valmentajana kertoa, että ei olisi tarvinnut roikkua pää alaspäin, vaan siinä olisi ollut täysin käyttökelpoinen ote ihan vieressä. Liikaa kikkailua, mutta kiipeilijät ovatkin taiteilijoita, joille tämä sallitaan, minulle kerrottiin.
Suomalaisten menestys oli vaatimaton, mutta silti kuulemma ihan tason mukainen. Tosin uusiin lajeihin pitää kuulemma panostaa. Nyt täytyy vain varoittaa Pitkätukkaa, että seurailee vähän, minkälaista sisäkiipeilyseinää isäntä meinaa varaston puolelle rakentaa. On kuulemma hyvä idea taas mielessä ja se sisältää työntekijöille jonkinlaisen palkanlisän mahdollisuuden. Topi toppiin, Topi toppiin, kuului hyräily työhuoneesta. Katsoin eilen varmuuden vuoksi vakuutusyhtiön sivuilta lisävakuutuksien hintoja. Ja soitan perään huomenna. On tarkastettava, sisältyykö normivakuutukseen kokeneen sähköurakoitsijan kiipeilyharrastus. Onkohan kiipeilyssä Pariisin kisoihin ikärajaa?
Tiina
