Käytännön tekemisen kautta oppiminen on valtaväylä kylmäalan töihin.
Kuuntele artikkeli
Suomen suurin kylmäalan huoltoliike MV-Jäähdytys rekrytoi osan asentajistaan oppisopimusten tai aikuiskoulutuskeskuksissa järjestettävien kohdennettujen rekrytointikoulutusten kautta.
Myös yhtiön Tampereen-kylmäosaston huoltopäällikkö Janne Salmi päätyi kylmäalalle oppisopimuksen kautta vuonna 2011. Työuransa hän oli aloittanut talotekniikan huolto- ja asennustöissä heti ammattiopiston jälkeen. MV-Jäähdytyksellä hän aloitti asentajana 2017.
MV-Jäähdytyksen päätoimipaikka sijaitsee Vantaalla ja sillä on viisi muuta kiinteää toimipistettä Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomen alueella. Huollon ja kunnossapidon ohella yhtiö urakoi uusia kylmälaitteita ja maalämpöpuppuja. Palkkalistoilla on runsaat 250 asentajaa ja koko henkilöstön määrä on runsaat 310.
Salmen mukaan uusien asentajien aikaisempi koulutus- ja osaamispohja vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka nopeasti he sisäistävät asiat. Vuosi tai kaksi tarvitaan yksinomaan siihen, että uusi asentaja pystyy itsenäiseen työhön.
– Tässä vaiheessa oppimiskäyrässä tapahtuu usein nopea nousu, kun asentajan on pakko itsenäisesti miettiä ratkaisuja ongelmiin eikä vieressä ole enää kokenutta asentajaa, jolta kysyä, Salmi kuvaa.
ALALLE TULLEEN saatua kopin kylmätekniikasta, on hänen seuraavaksi perehdyttävä kiinteistön muihin taloteknisen järjestelmiin ja siihen, kuinka ne linkittyvät toisiinsa ja kylmäpuoleen. Ratkaisu johonkin käsillä olevaan ongelmaan saattaa löytyä muualtakin kuin kylmäpiiristä.
– Täysin valmiiksi ei tällä alalla tulla koskaan, sillä laitteet, käytännöt, järjestelmät ja laitoskokonaisuudet ovat jatkuvassa muutostilassa. On opittava uusia asioita ja ymmärrettävä kokonaisuuksia. Nyt yleistymässä ovat ympäristöystävälliset kylmäaineet, Salmi kuvaa.
Kylmäala vaatii sähköosaamista, sillä koneet ja niiden ohjaukset pyörivät sähkön varassa. Tietokoneilla ohjattavaa automaatiotakin on nykyään yhä enemmän, eikä senkään kanssa saa mennä sormi suuhun.
– Sähkö on vaativa ja hankala osa-alue, jonka oppiminen kylmiltään vaatii aikaa. Sähköasentajan koulutus onkin alalle hyvä pohja, koska silloin voidaan keskittyä varsinaisen kylmätekniikan osaamisen harjoitteluun. Sähkön kanssa olemme koko ajan tekemisissä, joten sitä koskeva koulutus ja kokemus eivät mene hukkaan, Salmi sanoo.
”Sähköasentajan koulutus on alalle hyvä pohja, koska silloin voi keskittyä heti varsinaisen kylmätekniikan osaamisen harjoitteluun.
KYLMÄALAN AMMATILLINEN tutkintorakenne koostuu perustutkinnosta sekä työelämäkokemusta edellyttävistä ammattitutkinnosta ja erikoisammattitutkinnosta.
Kylmätekniikan opettaja Jussi Anttila Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan Keravan-toimipisteessä kertoo, että osaamisalana kylmäasennus on osa talotekniikkaa, samalla tapaa kuin putki- ja ilmastointiasennuksetkin.
Kylmäasentajan perustutkinnossa on neljä pakollista osaa: kylmäkomponenttien ja putkistojen asennus, kylmälaitoksen käyttöönotto, laitteiden huoltaminen ja neljäntenä taloteknisten komponenttien sähköistys.
Ideana on alan perusasioiden hallitseminen, kuten valaisin- ja pistorasiakytkennät, jotta asentaja pystyy sähköistämään kylmälaitoksen ja käynnistämään kolmivaihesähkömoottorin.
– Opetuksen tavoitteena on myös valmentaa oppilaat valtakunnalliseen S3-sähköturvallisuustutkintoon, joka antaa mahdollisuuden hankkia kylmälaitteisiin liittyvä rajoitettu sähköpätevyys S3 oman alan sähkötöiden tekemiseen, opettaja Anttila kertoo.
Koulutuksen aikana rakennetaan yli kolme kiloa kylmäainetta sisältävä kylmälaitos, joka sähköistetään alusta loppuun. Anttilan mukaan sähköosaaminen on kylmäasentajalle oleellinen taito, koska suurin osa vioista on sähkövikoja.
Edellä mainittujen opintojen oheen tulee liittää yksi tai useampi valinnainen oppiaine sen mukaan mitä oppilas haluaa.
– Opitut asiat todennetaan työharjoittelun yhteydessä näytöillä työmaalla – ei koulussa, Anttila kuvaa.
Keudassa on myös oma paikallinen aurinkosähköön liittyvä tutkinnon osansa ”off-grid”-aurinkosähköjärjestelmän hyödyntämisestä kylmälaitoksen sähköistyksessä. Anttilan mukaan siitä ovat kiinnostuneita etenkin kokeneemmat asentajat, jotka haluavat perustaa oman yrityksen vaikkapa lämpöpumppujen asentamiseen.
PARHAIMMILLAAN sähköasentajan perustutkinnon voi suorittaa vuodessa. Kaikki opiskelijat eivät suorita koko tutkintoa, vaan pelkästään joitakin ammatillisia kursseja, jotta saisivat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin myöntämän pätevyyden tiettyjen asennusten tekemiseen.
Anttila korostaa, että kylmäalan perustutkinto, tai tarkemmin sanoen kaksi tutkinnon osaa, riittävät Tukesin myöntämään kylmäalan pätevyyteen, jotta voi itsenäisesti huoltaa ja asentaa yli kolme kiloa kylmäainetta sisältäviä laitteita. Usein luullaan, että vain kylmäalan ammattitutkinnon suorittanut voi tehdä näitä töitä.
Keudassa voi suorittaa myös kylmäalaan liittyviä osatutkintoja, jotka pätevöittävät käsittelemään alle kolme kiloa kylmäainetta sisältäviä laitteita, kuten ilmalämpöpumppuja ja kotitalouslaitteita. Moni sähköalaa pääaineenaan opiskeleva haluaa suorittaa kyseisen osatutkinnon, jotta he voivat hakea Tukesilta pätevyyttä kyseisten asennusten suorittamiseen.
Keuda järjestää teoreettista koulutusta niille, jotka työnsä ohella oppisopimuksella suorittavat kylmäalan perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkintoa. Useintyönantaja haluaa, että asentajat hankkivat sääntömääräiset pätevyydet. Luokkaopetuksessa käydään yleensä perjantaisin kahden viikon välein.
KYLMÄALAN AMMATTITUTKINTOON voi hakea opiskelemaan, kun takana on muutama vuosi käytännön työelämää.
– Käytännössä opiskelu edellyttää työpaikkaa, jossa opittavia taitoja voidaan vahvistaa. Tutkinnon suorittanut voi toimia kylmäalan laitteiden asennus- ja huoltotöiden vastuuhenkilönä, Anttila selventää.
Sähköasioiden osalta työnantajille ehdotetaan, että sitä koskeva opetus annettaisiin kokonaisuudessaan oppilaitoksessa, jotta myös sähköopin perusteet saataisiin hallintaan.
– Työmaalla asiat jäävät paremmin mieleen, jos niitä on jo koulussa harjoiteltu. Opetustilanteessa saa myös epäonnistua, eikä siitä heti rokoteta, Anttila kuvaa.
OPPISOPIMUS- JA REKRYKOULUTUS ovat kaksi valtaväylää MV-Jäähdytyksen palkkalistoille. Yhtiön henkilöstöjohtaja Maarit Syrjä kertoo, että rekrykoulutukseen voivat hakea henkilöt, joilla on irtisanomisen uhka tai jotka ovat jääneet työttömiksi tai ovat muutoin alan vaihtajia. Usein kouluttava taho, esimerkiksi aikuiskoulutuskeskus, järjestää rekrytointiprosessin.
”Jos opiskelijalla on taustalla aikaisempaa LVI-, putki-tai sähköalan osaamista, niin opinnoista voi selvitä vuodessakin.
– Teoriaopinnot ja harjoittelut ovat työvoimapoliittisen tuen alaisia eli tältä ajalta ei saa palkkaa. Palkka alkaa juosta, kun koulutus vaihtuu oppisopimukseksi perusopintojen ja harjoittelun jälkeen, Syrjä sanoo.
Koulutukset ovat tavallisesti Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli lyhyemmin ELY-keskusten rahoittamia, ja ne voidaan räätälöidä vastaamaan yrityksen tarpeita. Opintopolun yksityiskohdista sovitaan opiskelijan pohjakoulutuksen perusteella. Viimeksi rekryryhmässä oli mukana 16 opiskelijaa.
– Oppisopimukseen hakeudutaan puolestaan oma-aloitteisesti. Hakijalla on useimmiten pohjalla joku muu ammatillinen koulutus ja ehkä työkokemusta joltakin alalta. Ensin haetaan oppisopimukseen sopiva työpaikka ja hakeudutaan oppilaitokseen, jossa suoritetaan vaadittavat teoriaosuudet. Kun ne on suoritettu, niin työnantajan kanssa allekirjoitetaan sopimus oppisopimuskoulutuksesta, Syrjä kuvaa.
Koulutuksessa voidaan lukea hyväksi tiettyjä aikaisempia perusopintoja, joten koulutus on todennäköisesti rekrykoulutusta lyhyempi. Oppisopimustie edellyttää myös itsenäistä opiskelemista ja tulevaan työhön liittyvien näyttöjen antamista. Koulupäivät ovat yksittäisiä päiviä kuukaudessa.
– Jos opiskelijalla on taustalla aikaisempaa LVI-, putki- tai sähköalan osaamista, niin opinnoista voi selvitä vuodessakin. Alan vaihtajilla tie on pitempi, 1,5–2 vuotta.
KYLMÄLAITTEIDEN JATKUVA energiatehokkuus perustuu säännölliseen huoltoon ja kunnossapitoon, mutta ennen kaikkea kohdallaan oleviin säätöihin.
Kylmäosaston huoltopäällikkö Janne Salmi kertoo, että käytännön huoltotyö on muun muassa komponenttien, lauhduttimien ja höyrystimien puhdistuksia, tarkastuksia ja mittauksia. Läpi käydään kylmäkierrot, paineet ja lämpötilat sekä desinfioidaan ja mittaillaan liuospuolen asioita.
– Tarkastuksen tulokset ja huollot raportoidaan asiakkaalle, ja jos on tarvetta, niin tehdään korjaussuunnitelmat. Laki velvoittaa tekemään vuototarkistukset tiettyjen protokollien mukaan, yleensä kerran tai kaksi kertaa vuodessa kylmäainemäärästä riippuen, Salmi muistuttaa.
Työt tehdään asiakkaiden tiloissa ammattikeittiöissä, kiinteistöissä, tehtaissa ja erilaisissa teollisuusympäristöissä. Kuluttajapuolella huolletaan ilmalämpö- ja maalämpöpumppuja.
NYKYAIKANA LAITTEISTOT yleensä liitetään taloautomaatioon tai etähallintaan. Sitä kautta niitä säädetään ja pidetään koneet toiminnassa.
– Monet fyysiset toimenpiteet on kuitenkin tehtävä paikan päällä, jotta varmistetaan laitteen häiriötön ja energiatehokas toiminta, niin että koneista kertyvä hukkalämpö saadaan siirrettyä hyötykäyttöön, Salmi kuvaa.
Elektronisia venttiileitä voidaan toki hallita etänä, mutta käytössä on myös paljon mekaanisia venttiileitä. Asiakkaan luona tapahtuvaa fyysistä tarkastelua tarvitaan Suomen oloissa myös varmistamaan, etteivät esimerkiksi höyrystimet ole jäässä tai jäätymässä.
– Mikäli lastataan ovet auki ja ilman kosteus on suuri, niin jäätä alkaa muodostua, vaikka kaikki säädöt olisivatkin kunnossa ja kohdallaan, Salmi sanoo.
Teollisuudessa olosuhteet voivat olla haastavia, esimerkiksi korkeiden lämpötilojen takia. Ilmassa voi olla öljyä, jolloin suodattimiin kertyy vaikeasti puhdistettavaa likaa ja pölyä. Tuotanto ei kuitenkaan saisi pysähtyä. Elintarvikepuolella on erityisen tärkeätä, että kylmäketju ei katkea missään kohtaa.
– Kaikissa kohteissa asentajien tulee käyttää nimenomaan kyseisen kohteen edellyttämiä suojavarusteita. Kuluttajapuolella ihmisten asunnoissa paikat on vastaavasti jätettävä siistiin kuntoon, Salmi toteaa.
Pätevyysvaatimukset tiukentuivat maaliskuussa 2024
PÄTEVYYSVAATIMUKSET kylmäalalla tiukentuivat EU:n F-kaasuasetuksen myötä. Se astui voimaan 11. maaliskuuta 2024. Samalla ilmakehälle haitallisien HFC-kylmäaineiden saatavuutta rajoitetaan radikaalisti. Käytännössä niiden saatavuus loppuu vuonna 2050.
Suomen Kylmäliikkeiden liiton SKLL:n toimitusjohtaja Pauli Tarna kertoo, että tähän saakka asentajien osaamis- ja pätevyysvaatimukset ovat koskeneet vain F-kaasuja käyttäviä laitteita. Jatkossa ne laajenevat koskemaan myös luonnollisia kylmäaineita käyttävien laitteiden asennus- ja huoltotöitä.
Luonnollisista kylmäaineista propaani on syttymis- ja räjähdysherkkää. Ammoniakki puolestaan on myrkyllistä, kuten myös hiilidioksidi.
– Suurissa kylmälaitoksissa, kuten kaupoissa, hiilidioksidi toimii tehokkaasti, mutta jos vuodon takia pitoisuudet nousevat korkeiksi, niin ne ovat ihmisille hyvin vaarallisia, jopa tappavan vaarallisia, Tarna muistuttaa.
MONISSA OPPILAITOKSISSA opetetaan jo tulevien vaatimusten mukaisesti luonnollisten kylmäaineiden käyttöä. Vanhoilla pätevyyksillä ei ole ollut voimassaoloaikoja, mutta uudet pätevyydet ovat määräaikaisia.
– Tietyn vuosimäärän jälkeen on suoritettava kertaus- ja täydennyskurssi. Näillä näkymin kertauskoulutukseen on osallistuttava vuodesta 2027 alkaen seitsemän vuoden välein, Pauli Tarna sanoo.
Lainsäädännön muutokset ovat alan yritysten kannalta positiivisia, mutta esimerkiksi pienet ketjuun kuulumattomat kauppaliikkeet ovat huolissaan, koska kylmälaitteisiin vaadittavat investoinnit ovat varsin suuria. Asetuksen mukaiset uudet vehkeet maksavat enemmän kuin uusi hieno auto.
YRITYSTEN JA MARKKINOIDEN toimintaan vaikuttavia muutostekijöitä ovat työvoimapula ja alan konsolidoituminen, eli se, että isot yritykset ostavat pienempiään.
– Työvoimapula on yleiseurooppalainen. Ongelmaan ei ole nopeaa ratkaisua näkyvissä, alalla on paljon eläkeikää lähestyvää väkeä ja ikärakenne on muutenkin epäedullinen, Tarna harmittelee.
Merkittävä tehoste alalle on ollut kotitalouksien lämpöpumppubuumi, mikä on lisännyt etenkin pienten yritysten lukumäärää. Lämpöpumppupuolella vuosi 2022 oli ennätysvuosi, mutta nyt pumppujen kysyntä on taittumassa.
– Suomessa asennettiin suhteessa eniten lämpöpumppuja Euroopassa, 69 kappaletta tuhatta kotitaloutta kohden, kakkosena tuli Norja 60 pumpullaan. En näe, että määrät tästä enää kasvaisivat samalla tavalla, Tarna kuvaa.
Matti Valli, teksti
Juttu on ilmestynyt Sähkömaailma Extran numerossa 2/2024.
