Lehdet vaihtavat väriään ja lihaksia on venytelty talven neuvotteluita varten. Näin vastasi Iso Rikas, kun kysyin viisikkolandian kuulumisia kesken lomaa Espanjan syysauringosta.
Kiirettä on pitänyt kuulemma pääkaupunkiseudun kohteissa, tuotteiden hinnan nousut ja koronahässäkät ovat syöneet katteet ja nyt pitäisi vielä istua työmarkkinapöytään, jossa tietysti nähdään markkinakasvun tuovan hyvät nousut kaikille.
Vaikka me emme kumpikaan niissä pöydissä istu, kyllä otsasuoni alkaa pullottaa, kun kuuntelee tätä yleistä aivoinfarktia, jota myös talouspolitiikaksi kutsutaan. Kaikkeen pitää saada heti rahaa, vaikka sitä ei ole. No, otetaan lainaa ja sitten sitä rahaa on! Mikähän ihme verenkierron häiriö on sellainen ajatus, että lainaa voi ottaa miettimättä, miten se maksetaan takaisin!
Koulutusjärjestelmästä puhutaan paljon. Minä kysyin Iso Rikkaalta, mitä siellä ministerien kouluissa on oikein opetettu, kun valtion rahan jakaminen yli varojen ja valtion velkaantuminen on heidän mielestään vastuullista toimintaa? Korostetaan vastuuta tuleville sukupolville ja samalla varmistetaan, että muutamat seuraavatkin sukupolvet elävät käytännössä valtionvelkavankeudessa.
Entä mitä sitten, kun korot nousevat? Sen verran on vettä ehtinyt Ebro-joessa virrata jo minunkin elinaikanani, että tiedän niiden nousevan kyllä. Ei tämä matala korkotaso ikuinen olotila ole.
Tiina tuli vähän rauhoittamaan puheluamme, kun oli kuulemma niska punoittanut jo ihan tarpeeksi pitkään ilman auringonpaistetta. Iso Rikas sanoi lopuksi, että kyllähän sen tietävät kaikki, miten siinä hiekkatiellä käy, kun vauhti vain kiihtyy. Jossain vaiheessa lepikko raikaa. Siellä lepikossa tosin on sitten Topi ja toivottomat eli meikälainen ja muut kansalaiset.
Ei suostunut Iso Rikas lyömään vetoa siitä, että nykyinen hallitusviisikko on siinä vaiheessa EU:n lämpimissä maissa pakasteviroissa nauttimassa ”ansaituista” etuuksistaan. Siirryin kolajuoman pariin hoitamaan punoitusta.
