Sähkökenttäkokeissa Ukko-fantom korvaa ihmisen

Suolaliuoksella taytetty Ukko-fantom työpaikallaan Tampereen ja Kangasalan välisellä voimalinjalla.
Suolaliuoksella taytetty Ukko-fantom työpaikallaan Tampereen ja Kangasalan välisellä voimalinjalla.

Tampereen teknillisen yliopiston tutkijoiden mallinukesta valmistaman, keittosuola-liuoksella täytetyn kehon mallin työpiste on mäen päällä, jossa sähkökenttä on suurin.

Muutama vuosi sitten Ukolla testattiin sydämentahdistimien ja rytmihäiriötahdistimien toimintaa 400 kV voimajohdon alla ja magneettikenttien vaikutuksia 400 kV sähköasemalla. Tutkimuksessa löytyi yksisydämentahdistin, joka selvästi häiriintyi 400 kilovoltin voimajohdon alla. Häiriön seurauksena se siirtyi tasaiseen 60 lyöntiin minuutissa eli tahdistimensuojatilaan.

KNX Finland ry järjestää kaikille kiinnostuneille maksuttoman web-seminaarin talotekniikan väyläpohjaisista alustateknologioista torstaina 21.10. ja torstaina 28.10.

– Sähköasema tai voimajohto ei juurikaan häiritse tahdistimien toimintaa. Varmuuden vuoksi tahdistinpotilaan kannattaa kuitenkin välttää kulkemista johtojen keskijänteiden alta eli sieltä, missä johdot ovat lähinnä maata, jos haluaa minimoida häiriintymisen mahdollisuuden, sanoo professori Leena Korpinen TTY:n elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitokselta.

Direktiivi tekeillä

TTY:n tutkimusryhmä on myös mitannut, miten suuria virtoja ihmisiin indusoituu työskenneltäessä 400 kilovoltin ja 110 kilovoltin sähköasemilla ja voimajohdoilla.

Tutkimus liittyi vuonna 2004 käsittelyyn tuotuun EU:n direktiiviehdotukseen, jonka tarkoituksena on luoda normeja ja raja-arvoja suojaamaan työntekijöitä riskeiltä, joita työntekijöiden altistuminen sähkömagneettisille kentille mahdollisesti aiheuttaa. Direktiiviin kirjattavien määräysten pohjana ovat kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunnan (ICNIRP) suosittelemat raja-arvot.

Tutkimusta varten kehitetyllä mittauslaitteistolla selvitettiin, ylittyvätkö vai alittuvatko raja-arvot suomalaisissa olosuhteissa ja suomalaisilla työmenetelmillä.

– Tutkimusryhmämme tekemät perusteelliset virtamittaukset ja niistä lasketut kehoon indusoituvat virrantiheydet osoittivat, että 400 kilovoltin sähkö-asemilla ja voimajohdoilla työskenneltäessä direktiiviehdotuksessa määritellyt raja-arvot eivät ylity, Korpinen toteaa.

Sisäiset sähkökentät

Korpinen on vetänyt useita valmisteilla olevan direktiiviehdotuksen soveltamiseen liittyviä tutkimushankkeita lähinnä sähköalan työntekijöiden altistumisen näkökulmasta. Sähkövoimatekniikan lisäksi hän on väitellyt myös lääketieteestä ja on Tampereen yliopistonlääketieteellisen teknologian dosentti.

Uusimmassa direktiiviluonnoksessa altistuksen raja-arvot on ilmoitettu kehon sisäisinä sähkökentänvoimakkuuksina. Virta on mitattavissa, mutta sisäinen sähkökenttä ei, joten se pitää laskea. Korpisen tutkimusryhmä sai työhönsä vahvistusta sähkökenttien laskentaan erikoistuneelta japanilaiselta professorilta Hiroo Taraolta.

– Vuoden kestäneen Tampereen vierailunsa aikana professori Tarao laski tutkimusryhmän mittausaineiston tueksi kehon sisäisiä sähkökentän voimakkuuksia. Laskennan apuna hän käytti kolmiulotteista ihmismallia. Tulokset osoittavat, että sähkökentän voimakkuus ihmisen kudoksissa pysyy direktiiviehdotuksessa mainittujen raja-arvojen alapuolella, Korpinen sanoo.

Kun direktiivi tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksytään, niin sähköjärjestelmien ja -laitteiden omistajien tulee huolehtia, etteivät säädetyt raja-arvot ylity missään olosuhteissa, ja asia on hyvä pystyä myös osoittamaan.

Pientaajuiset kentät

Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen Kansainvälinen syöväntutkimus-laitos (IARC) on luokitellut pientaajuiset magneettikentät luokkaan 2B, eli mahdollisesti syöpää aiheuttaviin.

Riskin lisäystä ei kuitenkaan ole tieteellisesti pätevästi voitu osoittaa. Ei myöskään tunneta sellaista biologista vaikutusmekanismia, jolla pientaajuisten magneettikenttien mahdollinen kyky aiheuttaa syöpää olisi selitettävissä.

Kymmenisen vuotta sitten Korpinen lähetti 15 000 kyselylomaketta työikäisille suomalaisille ja kyseli tekniikkaan mahdollisesti liittyvistä terveysvaikutuksista. Runsaasta 6 000 kyselyyn vastanneesta 0,7 prosenttia arveli saaneensa erilaisia oireita matkapuhelimiin tai muihin laitteisiin liittyen. Esimerkkeinä he mainitsivat päänsäryn tai lämpötuntemukset, jonka he liittivät matkapuhelimen käyttöön.

Sähköherkkyys, totta vai tarua?

Taipumusta kokea epämiellyttäviä oireita ja tuntemuksia jännitteellistensähkölaitteiden läheisyydessä kutsutaan sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaksi yliherkkyydeksi, sähköyliherkkyydeksi.

– WHO suosittelee, ettei sanaa sähköyliherkkyys käytettäisi, vaan puhuttaisiin ympäristöperäisestä somatisaatio-oirehtymästä, joka tässä tapauksessa liittyy sähkömagneettisiin kenttiin. Kirjallisuudessa on kuvattu myös muihin ympäristötekijöihin liittyviä somatisaatio-oireyhtymiä, joissa potilaiden oireet voivat olla hyvin moninaisia ja haitata varsin paljon heidän elämäänsä. Oireista kärsivien kohtaamiseen esimerkiksi terveyskeskuksissa voisi olla hyödyllistä kehittää ohjeistusta, Korpinen sanoo.

Sähköyliherkkyyttä tutkitaan maailmalla eri kanteilta. Esimerkiksi Japanissa on selvitetty oireyhtymän aiheuttamia taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, jollainen on esimerkiksi työpaikanmenetys. Australiassa on selvitetty etäluettavien sähkömittareiden aiheuttamaa altistumista. Tšekin tasavallassa on tutkittu lasten magneettikenttäaltistusten yhteyttä leukemiaan. Intiassa on tutkittu, lisääkö sähkötyöntekijöidenkrooninen altistus sähkömagneettikentille geneettisten vaurioiden riskiä.

Vaikutuksia todettu isoissa kentissä

Työterveyslaitos TTL:n, Turun yliopiston ja Säteilyturvakeskuksen yhteisessä Langattomat viestintälaitteet ja terveys (WIRECOM) -tutkimusohjelmassa selvitettiin matkapuhelinten synnyttämien RF-kenttien mahdollisia vaikutuksia erityisesti pään alueella.

Tulosten mukaan matkapuhelinten ja muiden langattomien viestintälaitteiden yleistyminen on lisännyt väestön altistumista radiotaajuisille (RF) sähkömagneettisille kentille. Tutkimukset osoittivat, että altistuminen voi vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan ja verenkiertoon.

– Vaikka matkapuhelimien ja tukiasemien lähettämien RF-kenttien aiheuttama altistus ei ylitä väestölle tai työympäristölle annettuja turvallisuusrajoja, julkinen ja tieteellinen keskustelu sekä muutamat viimeaikaiset tutkimustulokset ovat korostaneet terveysvaikutusten tähänastista tarkempien tutkimusten tarvetta. Siksi WIRECOM-hanke nähtiin tarpeelliseksi, kertoo TTL:n tutkimusprofessori Maila Hietanen.

Sähköherkät: ”Raja-arvot pielessä”

Sähköherkät ry:n puheenjohtaja, tietokirjailija Erja Tamminen kyseenalaistaa käytössä olevat, ei-ionisoivaa sähkömagneettista säteilyä koskevat raja-arvot. Hänen mukaansa kymmenenvuoden takaiset arvot perustuvat pelkästään teollisuuden asettamiin standardeihin, joissa kapea-alaisesti huomioidaan pääasiassa säteilyn lämpövaikutusominaisuus.

– Ongelmatilanteissa viranomaiset korostavat, etteivät laitteille ja kentille asetetut raja-arvot ylity. He eivät ota huomioon, että raja-arvot itsessään voivat olla vääriä. Tieteessä on paljon aukkoja. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, mitkä ovat kenttien poikkitieteelliset vaikutukset yhdessä esimerkiksi kemikaalien kanssa, hän sanoo.

Tammisen mukaan ongelmia tuottavat käytössä olevat ei-luvanvaraiset langattomat laitteet. Kenttien voimakkuudet asuinalueilla ovat kasvaneet voimakkaasti. Tammisen mielestä niin tietoliikenne- kuin televisioyhteydetkin tulisi rakentaa valokuitujen eikä langattomien ratkaisujen varaan. Modeemeilla etäluettavat sähkömittaritkin voitaisiin vaihtaa kuitupohjaiseen tekniikkaan.

Lankapuhelimista luopuminen on Tammisen mukaan virhe, koska matkapuhelimien käytön kaikista pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä mitään. Lapset käyttävät laitteita ilman hands free-tekniikkaa, joten matkapuhelimen käytönrajoittaminen olisi Tammisen mukaan perusteltua heidän tulevaisuutensakannalta.

Tamminen jakaa sähköyliherkät kolmeen ryhmään. Osa on jo altistunut homeille, kemikaaleille tai amalgaanipaikoille, jolloin heidän hermostonsa reagoi herkästi myös muille ärsykkeille kuten sähköön. Toisen ryhmän reaktiot vaihtelevat altistusten mukaan ja palautumista tapahtuu altistamattomassa ympäristössä. Kolmas ryhmä altistuu pysyvästi ja usein syrjäytyy yhteiskunnasta.

– Joillekin matalataajuiset magneettikentät ovat ongelma, toiset kokevat ongelmallisena asumisen sähkölinjojen lähellä, hän linjaa.

Tutkimuksissa on pyritty selvittämään, tunnistaako sähkölle herkistynyt ihminen päällä olevan kännykän vai ei. Tamminen ei pidä näitä tutkimuksia relevantteina, koska tutkimukset tehdään tilassa, jossa on taustasäteilyä ennestään. Hänen mukaansa tutkimushenkilö altistuu kentille jo matkalla tutkimuspaikalle ja joutuu tästä syystä käytännössä arvaamaan, onko kentän tuottava laite päällä vai ei.

Matti Valli, teksti
Leena Korpinen, Kuva