Sukellus 1950-luvun asennuksiin

Kuntotutkijat törmäävät työssään mitä kummallisimpiin vanhoihin sähköasennuksiin. ”Kaikkihan näitä hommia tekisivät, jos nämä helppoja olisivat.”

Eräässä Etelä-Suomen taajamassa sijaitseva suurehko puutalo rakennettiin alun perin myymälärakennukseksi 1950-luvun alussa, mutta nykyisin rakennus on kunnan nuorisotoimen käytössä. Rakennukseen on tulossa suurempi saneeraus viimeistään seuraavien 5–10 vuoden sisällä, mutta jo tätä ennen tilat pitäisi saada turvalliseen ja ominaisuuksiltaan tyydyttävään käyttökuntoon.

Löydä sähköurakoitsija valtakunnallisesta verkostosta.

Insinööritoimisto Raksystems Anticimex saikin rakennuksen omistavalta kunnalta tavallista monipuolisemman kuntotutkimustoimeksiannon. Varsinaisen kuntotutkimuksen lisäksi sähköryhmäpäällikkö Juha Hongan ja sähköinsinööri Karita Häkkisen tehtäväksi tuli laatia laajempi selvitys rakennuksen sähköjärjestelmän uusimistarpeesta tulevan hankesuunnitelman pohjaksi sekä laatia selvitysehdotus väliaikaisista korjaustöistä, millä rakennus saataisiin kohtuullisin kustannuksin turvalliseen ja muuten tyydyttävään käyttökuntoon tulevan remontin odottelun ajaksi. Kahdelta kuntotutkijalta työhön kului yhteensä noin 50 tuntia.

– Kyllä täältä aika paljon kaikkea mielenkiintoista löytyi. Täällä on paljon uutta ja vanhaa tekniikkaa sekaisin, kaikki vuosikymmenet ovat hyvin edustettuina, ja kaikki dokumentointi on todella puutteellista, Honka kertoo.

Jos vanhoja piirustuksia löytyikin, eivät ne kaikilta osin pitäneet paikkaansa. Edes sulakealueista ei ollut varmaa tietoa, joten ne selvitettiin ja dokumentoitiin kokonaisuudessaan kuntotutkimuksen yhteydessä.

– Täällä on tehty jatkoja jatkon perään. Yleensä sähköt on otettu siitä pisteestä, mistä ne on ollut helpointa ottaa.

Runsaasti puutteita

Kuntotutkimuksen kuormitustestien
aikana insinööritoimisto Raksystems
Anticimexin sähköryhmäpäällikkö Juha
Honka huomasi, kuinka vanhat sulakkeet
uhkasivat kuumentua palamispisteeseen.

Tutkimuksessa kiinteistöstä löytyi runsaasti osin vaarallisiakin vikoja ja puutteita, kuten suojaamattomia asennuksia ja päättämättömiä kaapeleita, mitkä olisivat saattaneet olla pahimmillaan hengenvaarallisia käyttäjille. Keskuksessa sulakkeet paukkuvat usein ylikuormien takia.

– Keskuksessa on ihan liikaa kuormaa perässä. Kuormitustesteissämme esimerkiksi kaikkien valaisimien samanaikaisen käytön seurauksena sulakkeet kuumenivat palamispisteeseen ja virta-arvot olivat suuria. Tulipalo voi lähteä sieltä periaatteessa ihan koska tahansa, Honka varoittaa.

Tilannetta kuvaa hyvin, että rakennuksessa olevia kahta liettä ei voi käyttää samaan aikaan ilman, että kellarissa olevat pääsulakkeet laukeavat. Kaikkien valojen laittaminen samaan aikaan päälle sai puolestaan sulakkeet kuumenemaan vaarallisesti. Rakennuksen sähköpääkeskus ja osa nousukaapeloinneista ja ryhmäkeskuksista on alkuperäisiä, 1950-luvun alusta.

– Sähkötehon tarve on muuttunut todella paljon siitä, mihin tämä alun perin rakennettiin.

Hongan mukaan varsinkin esimerkkikohteen kaltaisissa vanhoissa puutaloissa olisi syytä tehdä enemmänkin sähköverkkojen kuntotutkimuksia, sillä vanhassa puutalossa sähköverkon ylikuormitus on erityisen suuri paloturvallisuusriski. Jos palo syttyy syvällä rakenteiden sisällä, voi palo päästä etenemään pelottavan nopeasti, ennen kuin sitä edes huomataan. Vakuutuskaan ei automaattisesti korvaa kaikkia vahinkoja, jos vanhojen asennusten joukosta paljastuu omia tai muuten luvattomia virityksiä, mistä palo on saanut alkunsa.

”Pitää tietää mitä tekee”

Vanhojen asennusten tutkimisessa on aina omat haasteensa. Tässä kohteessa eniten päänvaivaa aiheutui huonokuntoisista sulakepohjista, mihin irrotettuja sulakkeita ei meinannut saada enää takaisin paikoilleen.

– Pitää olla varovainen, ettei homma laajene heti korjaustoiminnan puolelle. Ja muutenkin pitää olla varovainen ja tietää mitä tekee. Täällä on ollut monenlaista tekijää vuosikymmenien saatossa, ja monet asiat voivat olla ihan eri tavalla mitä luulisi, Honka sanoo.

Jännitetöiden hallinta onkin yksi kuntotutkijoiden tärkeimmistä taidoista.

– Pitää olla todella varovainen ja skeptinen. Missä tahansa virtakiskossa tai johtimessa voi olla sähköä. Kaikki pitää aina testata ensiksi suojavälineiden kanssa.

Hongan mukaan teknisessä mielessä kuntotutkimusten teossa haastavinta on oppia tunnistamaan eri aikakausina rakennettujen sähköteknisten järjestelmien akilleen kantapäät ja erikoispiirteet sekä erottaa eri vuosikymmeninä osittain uusitut ja korjatut sähköjärjestelmän osat toisistaan.

– Yleensä joka kohteessa tulee vastaan jotain uusia piirteitä, mutta eivät vanhatkaan sähköjärjestelmät ole mitään salatiedettä niihin perehtyneille henkilöille. Mutta kuten yksi kollegani aikoinaan sanoi, niin kaikkihan näitä hommia tekisivät, jos nämä helppoja olisivat.

Kuntotutkimuksia tarpeen mukaan

Laser-kohdistimella varustettu
infrapunalämpömittari on tärkeä apuväline
kuntotutkimusten teossa.

Raksystems Anticimexin reilusta viidestäsadasta vuosittaisesta sähköteknisestä toimeksiannosta vain noin 5 % on sähkölaitteistojen varsinaisia kuntotutkimuksia. Hongan mukaan kuntotutkimuksia kyllä kysellään suhteellisen paljon, mutta lähes yhtä usein asiakkaiden kiinnostus hiipuu hinta-arvion kuulemiseen.

– Joskus se tuntuu vähän turhauttavaltakin, mutta onneksi tilanne on hiljalleen muuttumassa. Meilläkin kuntotutkimusten osuus on kasvussa, eikä tämä johdu pelkästään meidän omasta erinomaisuudestamme.

Honka kuitenkin peräänkuuluttaa, ettei asiakkaille saa lähteä myymään kuntotutkimuksia pelkästään oman yrityksen liikevaihdon kasvattamiseksi. Jos rakennuksen sähköt ovat kauttaaltaan vanhoja ja huonossa kunnossa, riittää kevyempi kuntoarvio monesti hyvin lausunnon antamiseen: kaikki vain uusiksi.

– Jos esimerkiksi taloyhtiössä on 40 vuotta vanha alkuperäinen sähkö- ja telejärjestelmä ja putkiremontti häämöttää 3–4 vuoden päässä, niin suosittelisin panostamaan sähkökuntotutkimuksesta säästettävät eurot laadukkaamman korjaussuunnittelun toteuttamiseen.

Honka kertoo kuitenkin huomanneensa, että esimerkiksi nousukaapelointien poikkipinta-aloissa saattaa olla oleellisiakin poikkeamia jopa samana vuonna rakennettujen naapuritalojen välillä. Yleensä 1950- ja 1960-lukujen nousukaapelointi alkaa olla automaattisesti uusimiskunnossa, mutta ei aina. Aikanaan laadukkaasti ja riittävällä mitoituksella tehty kaapelointi saattaa palvella hyvin vielä tänäkin päivänä, vaikka Hongan mukaan asuinhuoneistojen sähkönkulutus on keskimäärin seitsemän kertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana.

Mikko Arvinen, teksti ja kuvat