Kolumni, Tutu Wegelius-Lehtonen, toimitusjohtaja, Aro Systems oy.
Tarja Perolainen kirjoitti tällä palstalla jo pari lehteä sitten, että ikäluokat pienenevät ja toimialat kilpailevat tulevaisuudessa kiihkeästi hyvistä tekijöistä. Onko meissä tässä pelissä tarpeeksi imua?
Olimme jokin aika sitten yhdessä STULin Sari Rissasen ja Meka Pron Tuija Isakssonin kanssa keskustelemassa teemasta Sähkäri-podissa. Toivoa on, kunhan kirkastamme viestimme ja kohderyhmämme.
Sähköala leviää useille toimialoille ja elämän osa-alueille. Meitä tarvitaan niin liikenteen sähköistyksessä kuin hoiva-alallakin. Tarvitsemme sähköasentajia ja insinöörejä tekemään suunnitelmia ja asennuksia, mutta tarvitsemme myös asiakastarpeiden ymmärtäjiä myyntiin ja johtamisen osaajia ihmisiä ja liiketoimintaa johtamaan.
”Aivopesu pitää aloittaa jo yläasteella.
Itse pidän arvoketjuajattelusta eli siitä, että alan toimijat valmistajista tukku- ja asennusliikeisiin ja tilaajiin asti muodostavat klusterin, joka vaalii alan osaamista, mainetta ja tulevaisuuden edellytyksiä. Polkuja sähköalalle on monia ja koulutustaustojen kirjo lisää monimuotoisuutta.
Koska teemme vastuullista työtä pelastaessamme maailmaa fossiilisilta polttoaineilta ja energian suurkulutukselta, nuorison arvostaman työn merkityksen osoittaminen on alallamme helppoa.
Toinen mielestäni kärkiteemaksi nostamisen arvoinen asia on hyvä johtaminen. Kun alamme avoimeen työilmapiiriin liitetään ihmisen ja ammattitaidon arvostus sekä inhimillinen suhtautuminen työntekijöihimme esimerkiksi perhevapaita myöntäessämme, saamme varmasti uudet tulokkaat alalle sitoutettua. Tasa-arvoa ei ole pelkästään se, että houkuttelemme alalle lisää naisia, vaan myös se, että sallimme modernien isien pitää vanhempainvapaansa.
Ei riitä, että itse tiedämme, että tällä alalla on ihan tolkullinen elo ja olo. Viesti tulee saada läpi oikeissa kanavissa oikea-aikaisesti potentiaalisille uusille tulokkaille. Aivopesu pitää aloittaa jo yläasteella ja viimeistään toisen asteen opintojen aikana. Koitetaan saada meteliä monikanavaisesti ja konkreettisesti, omaa kroppaa mukaan heittäen.
Eikä vielä riitä, että saadaan opiskelupaikat täyteen. Antakaamme aikaa uusien tulokkaiden tukemiseen kesätöissä, harjoittelujaksoilla ja vastavalmistuneina. Saamme tämän aikapanostuksen moninkertaisesti takaisin, kun alamme tulevaisuuden toivot eivät liukene toisille toimialoille.
