Tiina: Se on imagokysymys

Topi oli liittokokousreissulla käynyt kuuntelemassa Hyvinvointia sähköllä -visioseminaarin esitykset. Kotiin tuomisina oli huoli alan tunnettuudesta nuorten keskuudessa ja tulevaisuuden työvoimatarpeen tyydyttämisestä. Huolta tulevaisuuden työvoimasta on meillä kyllä aina kannettu. Vuosien saatossa on palkattu kesäpoikia ja kerran naisoletettukin harjoitteluhommiin, työelämään tutustujia on mahdollisuuksien mukaan konttorilla ja keikkamiesten mukana pyöritelty.

SM Extra audioartikkelit

Kesällä on maksettu palkkaakin, vaikka suunnitteilla on ollut toiminnan uudelleenjärjestelyjä, joskus joku on ollut takaisinottovelvollisuuden piirissäkin. Oikeushan meillä siihen on ja on ollut, kun luottamusmiehen kanssa on asiaan kuuluvat kupongit täytetty. ”Villeiltä työnantajilta” tämä on kiellettyä, että sen verran sitä työmarkkinajärjestöt ovat alan imagosta ja tulevaisuuden työvoimasta huolissaan. Ei ole paikallisen sopimisen mahdollisuutta tässäkään.

Ei ole paikallisen sopimisen mahdollisuutta tässäkään.

Topi pyysi katsastamaan pari seminaarin esitystä: ”Mikä kiinnostaa nuoria ja mitä he ajattelevat sähköalasta” ja ”Onnistummeko innostamaan nuoria sähköalalle”. Vaikuttavia esityksiä, joita en tosin löytänyt netistä, vaan piti soitella Liitonmiehelle, joka hommasi niihin linkin.

Tutuille vain tiedoksi, että minulle on kerrottu, että toiselle asteelle on vielä toistaiseksi sähköalalle ollut enemmän ensisijaisia pyrkijöitä, kuin mitä on aloituspaikkoja. Korkea-asteen koulutuksissa ”lääkis”, ”kauppis”, lakiopinnot, jne. vetävät pitemmän korren, miksiköhän? Pitäisikö alan katsoa peiliin? Imagohommia ei kannata jättää pelkästään Hyvinvointia sähköllä -porukan tehtäväksi, siihen sen resurssit eivät riitä, vaikka panostukset ovat mittavia. Alan imago on meidän kaikkien yhteinen asia.

Tiina