Sähkömaailma Extran 4/2025 pääkirjoitus.
Sähköalan standardeilla on tärkeä rooli alan toimijoiden arjessa, oli sitten kyseessä laitevalmistaja, sähkösuunnittelija, sähköurakoitsija, sähköasentaja tai kuka tahansa muun alan ammattilainen. Standardeja hyödyntämällä varmistetaan laitteiden ja asennusten yhteensopivuus ja turvallisuus. Tärkeää onkin, että standardit laaditaan asiantuntevasti ja huolella siten, että niihin voidaan luottaa nyt ja myös jatkossa.
Standardien käyttäjille, jotka eivät ole mukana niiden valmistelussa, voi olla epäselvää, miten standardit syntyvät. Tänä päivänä sähköalan standardit valmistellaan pääsääntöisesti kansainvälisen järjestön IEC:n työryhmissä, joissa on myös satoja suomalaisia asiantuntijoita tekstejä laatimassa. Eurooppalainen standardointijärjestö CENELEC hyödyntää pitkälti IEC:n tekemää työtä ja nämä joko IEC- tai CENELEC-pohjaiset standardit saatetaan sitten kansallisiksi standardeiksi. Myös Euroopan unionilla on vaikutusta standardointiin, koska se tekee standardointipyyntöjä ja ilmoittaa vahvistetut standardit EU:n virallisessa lehdessä, jolloin ne toimivat EU:n lainsäädännön jatkeena.
”EU:n standardointiasetuksen tavoitteita ovat standardoinnin nopeuttaminen, eurooppalaisen standardoinnin merkityksen vahvistaminen ja esimerkiksi pk-yritysten vaikutusten lisääminen standardien valmistelussa.
Nyt Euroopan unioni on uusimassa standardointiasetustaan. Kesällä lausunnolla olleeseen luonnokseen tuli yli 200 kommenttia ja komission on tarkoitus julkaista ehdotus asetukseksi keväällä 2026. Keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa standardoinnin nopeuttaminen, eurooppalaisen standardoinnin merkityksen vahvistaminen ja esimerkiksi pk-yritysten vaikutusten lisääminen standardien valmistelussa. Myös tiettyjen, lainsäädäntöön rinnastettavien standardien sisältöön tutustumista halutaan helpottaa. Tavoitteet ovat sinällään kannatettavia, mutta samalla haasteellisia, jos halutaan säilyttää yritysten tarpeista lähtevät tarpeet ja turvata standardointityön rahoitus.
Myös Suomessa ollaan laatimassa kansallista standardointistrategiaa osana teollisuuspoliittista strategiaa. Strategian tulisi edistää Suomen kilpailukykyä. Pitkään viivästynyt työ käynnistyy toivottavasti syksyllä.
Lähiaikoina siis luodaan puitteet tulevaisuuden standardointityölle. Valmistelussa on oltava aktiivisesti mukana ja kehittämisen lisäksi työssä on tärkeää varmistaa sen laajan osaamisen säilyminen, mikä meillä standardoinnissa on sekä turvata toiminnan rahoitus. Nyt on aito mahdollisuus kehittää toimintaa eikä sitä mahdollisuutta saa hukata.
