Kolumni, Antti Kurvi, toimitusjohtaja, Teleurakointi Titari oy, ja varapuheenjohtaja, Sähkö- ja teleurakoitsijat STUL ry.
Vaikka amikseen hakevien ykkösvaihtoehto tänä vuonna oli sähkö- ja automaatioala, niin eipä taida riittää. Se osoittaa tietysti sen, että olemme nykynuorison silmissä vetovoimaisia, mutta meillä on myös pitovoima- ja osaamisongelmat, joihin pitäisi löytää vastaukset.
STUL tekee kummankin näiden selättämiseksi hyvää työtä sekä poliitikkojen, ministeriön että amisten kanssa ja toivon mukaan tulevaisuudessa valtiolla on varaa toiveitamme täyttää. Yritykset tarvitsevat kuitenkin ratkaisuja nyt.
Yhteiskunta haluaa edelleen kouluttaa ikäluokista puolet korkeakouluissa, mikä vähentää nk. ”duunari”-ammattien arvostusta. Osalle nuorisosta amis on nykyään ”vain” reitti ammattikorkeaan. Osalle se puolestaan aiheuttaa ongelmia valmistumisen kanssa, sillä ei haluta tai kyetä suorittamaan kaikkia nk. yleisivistäviä aineita. Kummassakin tapauksessa ”jäämme nuolemaan näppejämme”.
Olisiko tähän ratkaisu eriyttää YTO-aineet omaksi kokonaisuudekseen ja suoritettavaksi vasta kolmantena vuotena, joka ei olisi heti toisen vuoden jälkeen, vaan aikaisintaan vasta esimerkiksi viiden vuoden töissä olon jälkeen?
”Ala voisi ottaa käyttöön itse toteuttamansa ”epävirallisen” näyttökokeen.
Riippumatta siitä, millä tavoin saamme lisää sähkäreitä, tarvitsemme nimenomaan osaavia sellaisia. Nykyinen amis ei valitettavasti heitä riittävästi tuota. Kuten STULin toimitusjohtaja Marko Utriainen huhtikuun tiedotteessaan hyvin totesi: ”Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, jonka ydin ei ole hakijamäärä, vaan käytännön osaamisen puute”.
Tietäen Suomen talouden velkasuhteen ja useammankin asiantuntijan mielipiteen hyvinvointivaltion tilasta on pään pistämistä pensaaseen, jos haluaa odottaa osaamisongelmaan ratkaisua valtiorahoitteisesta koulutusjärjestelmästä.
Mistä sitten ratkaisu? Itse näkisin, että meidän olisi järkevää toteuttaa ainakin seuraavat kaksi toimenpidettä mahdollisimman pian:
- Virherekrytointien vähentämiseksi laatia ja ottaa käyttöön kaikille avoin, vapaaehtoinen ja maksullinen alan toteuttama ”epävirallinen” näyttökoe asentajan todellisen osaamisen osoittamiseksi.
- Aloittaa selvitystyö, olisiko mahdollista ja millä kustannuksilla perustaa sähköalan ja siihen liittyvien alojen oma ammattikoulu.
