Lähiopetuksen leikkaukset, rauhattomuus luokassa ja työssäoppijoiden perustaitojen puutteet vaikuttavat jopa sähköturvallisuuteen.
Sähköistysalaa uhkaa osaajapula eläköitymisten ja puhtaan siirtymän työvoimatarpeiden takia. Ammatillisen koulutuksen ongelmat tuovat lisähaastetta tulevaisuuden osaamiselle.
Alan toimijat tunnistavat vastuunsa osaamishaasteessa, ilmenee Sähkö- ja teleurakoitsijat STUL ry:n selvityksestä. STUL haastatteli opettajia toisen asteen oppilaitoksista, ammattikorkeakouluista ja yliopistoista sekä edustajia yrityksistä, kunnista ja alan järjestöistä.
”Jäsenyrityksemme tekevät paljon yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja tarjoavat harjoittelujaksoja mahdollisuuksien mukaan. Nykyään on paljon haasteita ihan perusosaamisessa, mikä vaikeuttaa harjoittelua alallamme jo sähköturvallisuudenkin vuoksi”, Päijät-Hämeen Sähkö- ja teleurakoitsijoiden puheenjohtaja Janne Pulkkinen ja varapuheenjohtaja Sami Lari sanovat.
Lisää vuorovaikutusta yritysten ja oppilaitosten välille
Rovaniemeläisen Sähkötapio oy:n Janne ja Tuomas Tapion mukaan harjoittelijoilla on ollut haasteita peruskytkentöjen tekemisessä ja vianetsinnässä. Uudet, yleistyvät tekniikat, kuten aurinkosähköjärjestelmät tai sähköautojen latausasemat, eivät usein ole sisällytettyinä oppilaitosten opetussuunnitelmiin, vaikka taitoja tarvitaan jo työelämässä.
”Tiiviimpi yhteistyö ja vuoropuhelu oppilaitosten kanssa auttaisivat molempia osapuolia ymmärtämään paremmin käytännön työelämän vaatimuksia ja vahvistamaan opiskelijoiden osaamista jo koulutusvaiheessa.”
Luokkahuoneopetuksen, työsaliharjoittelun ja työssäoppimisen kokonaisuutta pitäisi tarkastella.
– Olli Vitikka –
Myös opettajat toivovat lisää vuorovaikutusta, säännöllisiä kokouksia ja suoria yhteyksiä yrityksiin. Opintojen loppuvaiheeseen ajoittuvat harjoittelut ja yritysprojektit ovat kantaneet hedelmää. Erään ammattikorkeakoulun lehtori kertoo työllistymisasteen nousseen yritysyhteistyön ansiosta yli 90 prosenttiin.
”Luokkahuoneopetuksen, työsaliharjoittelun ja työssäoppimisen kokonaisuutta pitäisi tarkastella. Esimerkiksi käytännön harjoittelujaksojen ajoittaminen ensimmäiselle vuodelle ei aina ole mielekästä”, Olli Vitikka Henkilö- ja yritysarviointi Seti oy:stä sanoo.
Määrän painottaminen heikentää laatua
Oppilaitosten edustajat huomauttavat, että ylemmillä koulutussektoreilla joudutaan paikkaamaan perusopetuksen laskenutta vaatimustasoa. Esimerkiksi lukemisessa ja matemaattisissa taidoissa on puutteita. Oppilaat olettavat, että opettaja tekee videoita, jotta heidän ei tarvitsisi lukea.
Metropolia-ammattikorkeakoulun sähkö- ja automaatiotekniikan lehtori Ossi Hämäläinen nostaa esille ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin aiheuttamat hankaluudet yritysmaailmalle:
”Kun rahoitus on sidottu valmistuneiden määrään ja laadun kontrollointiin kiinnitetään vähemmän huomiota, valmistuneiden osaamistaso ja työelämävalmiudet eivät aina vastaa vaatimuksia.”
Monet haastateltavista kokevat tavoitteen kasvattaa korkeakoulutettujen määrää ongelmallisena. Tekijöitä tarvitaan tulevaisuudessakin, joten ammatillista koulutusta ei pidä unohtaa.
Kuntapäättäjän näkökulmasta valintoja koulutusalojen välillä pitäisi tehdä alueen etu edellä. Teennäiset kuntarajat vaikeuttavat koulutuksen alueellista optimointia ja heikentävät alueen elinvoimaa.
Lähiopetuksen väheneminen näkyy kädentaidoissa
Moni haastateltavista on huolestunut lähiopetuksen määrän vähenemisestä aiemmasta 38 tunnista noin 24 tuntiin tai jopa alle. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi kädentaitojen oppimisessa ja työelämävalmiuksien kehittymisessä. Vaativaa käytännön ammattia ei voi oppia ruudun välityksellä, mutta etäopetuksen todettiin toimivan hyvin teorian opetuksessa.
”Lähiopetus voisi nopeuttaa valmistumista. Etäpäivinä on paljon tyhjäkäyntiä, kun nuoret eivät kuitenkaan opiskele koko päivää”, STULin tekninen asiantuntija Henrik Rousku pohtii. Sähkötyöturvallisuusasioiden opettamiseen toivotaan enemmän aikaa.
Nuorten sosiaaliset ongelmat ja niistä seuraavat häiriöt vievät opettajilta energiaa ja aiheuttavat jopa vaaratilanteita. Opettajien aika kuluu myös muuhun kuin ensisijaiseen työhön, kuten raportointiin ja hankkeisiin.
Ammattikoulutukseen isoja muutoksia
Ammatilliseen koulutukseen käytetään vuosittain 2,1 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin muihin koulutussektoreihin perusopetusta lukuun ottamatta. Silti vuoden 2018 uudistuksen tavoitteet, erityisesti työllistymisen parantaminen, eivät ole toteutuneet.
”Työllistyminen ei pelkällä rahoituksen järjestelyllä muutu. Nyt uudistetaan sekä rahoitusmallia että toiminnanohjausta”, opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Ville Heinonen sanoo.
Kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät voivat tarjota tutkintoja ilman järjestämislupaa. Uudistus tähtää joustavampaan yhteistyöhön valtion, koulutuksen järjestäjien ja työelämän välillä.
”Nykymallissa tutkintolupien hakeminen kestää vähintään puoli vuotta. Byrokratian takia kukaan ei ehdi palvella työelämää”, Heinonen kritisoi.
Rahoitusuudistuksessa opiskelijavuosiin perustuvaa rahoitusta vähennetään ja tutkintojen tai tutkinnonosien, työllistymisen sekä jatko-opintojen perusteella määräytyvää rahoitusta lisätään.
Taija Merisalo, teksti
