Fuuga-musiikkitaloon halutaan rakentaa maailmankuulu esityssali, jonka akustiikka on suunniteltu millintarkasti.
”Tämä on ainutlaatuinen työmaa. Ja mielenkiintoinen. Olemme tehneet asioita, joita emme ole aikaisemmin tehneet missään”, Are oy:n sähköpuolen projektipäällikkö Juha Laine sanoo ja avaa työmaan portin Turun keskustassa. Syystihkun ja suoja-aitojen keskeltä paljastuu musta, kaarevalinjainen rakennus.
Turun Fuuga-musiikkitalon peruskiven muurauksesta on kulunut reilu puolitoista vuotta, ja rakennus on harjakorkeudessa. Sen keskellä sijaitsee ovaalinmuotinen konserttisali, josta kaikki sai alkunsa.
”Tilaajalla oli selkeä tavoite. Talo rakennetaan akustiikan ehdoilla ja sen oli oltava maailmanluokan tasoa”, Akuko oy:n projektipäällikkö, akustikko ja DI Perttu Laukkanen toteaa.
Belgialainen Kahle Acoustics, Akukon ja Aalto-yliopiston professori Tapio Lokki yhdistivät voimansa ja perustivat Fuugan akustiikkasuunnitelmat uusimpaan tutkimustietoon, kansainväliseen kokemukseen ja 3D-mallinnuksiin. Erikoisin niistä oli Aalto-yliopistoon pieteetillä rakennettu auralisaatiolaboratorio. Siellä pystyi vertaamaan Fuugan akustiikkasuunnitelmia maailman parhaimpien musiikkisalien toteutuneisiin äänimaailmoihin, simuloimaan äänikenttää virtuaalitilassa.
”Kun ensimmäiset äänet saatiin ulos, tunsin kylmiä väreitä. Se on hyvä merkki. Tuntui siltä, kuin olisi istunut musiikin sisällä”, Laukkanen sanoo.
Johdot silmän sisälle
Aren tehtävänä on toteuttaa kunnianhimoiset akustiikkasuunnitelmat talo- ja esitystekniikan osalta. Kaiuttimia, audiokytkentäpisteitä ja valoja riittää: Pelkästään esitystekniikkaa varten hankitaan noin 150 kilometriä kaapelia.
Jotta ääni kulkee, minne halutaan, salin pintojen kaarevuudet on optimoitu millin tarkkuudella, eikä niille saa kiinnittää esteitä. Sähköarina on taivuteltu lukuisille mutkille ja kaapeleita kuljetetaan salin katsomoparvien sisällä.
”Pelkästään esitystekniikkaa varten hankitaan noin 150 kilometriä kaapelia.
Salin sivuille rakennettiin noin 35-metriset hormit.
”Kutsuimme niitä silmiksi. Niissä tekniikka kulkee alhaalta ylös vesikatolle asti”, Aren yksikönjohtaja Vesa-Matti Sahonen kertoo.
”Konserttisalissa ja sen vieressä olevassa monitoimisalissa jokainen akustinen läpivienti on suunniteltu erikseen: jokaiseen putkeen ja sprinkleriin on oma detalji. Emme esimerkiksi voi vetää reikää täyteen sähköjohtoja, sillä niiden ympärille on saatava eristemassa”, Laine sanoo.
Myös putkien ja kanavien kannattamien on oltava joustavia, jotta ääniaallot eivät värise niitä pitkin.
Talon keuhkot kellariin
Monitoimisalin alapuolella on sähköpääkeskus, kaukolämpö ja konehuone, mutta yllättäen myös IV-laitteet, jotka yleensä hengittävät katolla.
”Tämän vuoksi ilmanvaihtoputket piti vetää yli 35 metriä korkealla olevalle katolle”, Sahonen huomauttaa.
Rakennushankkeen korkeiden laatuvaatimusten vuoksi IV-koneiden valmistajaa pyydettiin tekemään FAT-testi (factory acceptance test). Kone testattiin valmistajan tehdaslaboratoriossa Ruotsissa. Huomattiin, että arvoja voitiin säätää vielä paremmiksi. Se tapahtui muun muassa vaihtamalla puhaltimen tyyppiä.
Kaiutin IV-kanavassa
Musiikkitalon akustiikkatilat eivät rajoitu vain konserttisaleihin, sillä Turun filharmoninen orkesteri harjoittelee kolmannessa kerroksessa. Esiintyjät tarvitsevat äänieristettyjä harjoitteluhuoneita, sillä naapurista ei saa kantautua ykkössopraanon sireeninkirkas äänenavaus.
Laineen työmaa jatkuu orkesterikerroksen yläpuolella, tekniikkaullakolla.
”Sen lattiassa on aukkoja valaisimien huoltoa varten, sillä niitä olisi aika mahdoton huoltaa alapuolelta. Poistoilman kotelosta puolestaan voidaan laskea kaiutin lavan ylle”, Aren talotekniikan projektijohtaja Jesse Rehn kertoo.
Yläilmoista löytyy myös canopy, akustinen heijastinkatos. Sitä liikutellaan lavan yllä sen mukaan, minne ääntä halutaan ohjata. Canopyyn oli kuitenkin mahdoton kiinnittää sprinklereitä, jotka olisivat joko estäneet liikkeen tai irronneet liitoksistaan.
”Ratkaisuksi löytyi joustava, laskostuva teräspunosletku”, Rehn kertoo.
Sekä Rehn että Laine pitävät onnistumisen kannalta tärkeimpänä asentajiensa ammattitaitoa.
”Kaikissa asennustavoissa on huomioitava suunnitelmat ja tietyissä paikoissa ne on osattava hyvällä tavalla kyseenalaistaa. Omaa työtä on tarkistettu jo asennusta tehtäessä”, Laine sanoo.
Rakentajien urakan pitäisi olla valmis kesään 2026 mennessä. Silloin testataan salin sointi ja on taiteilijoiden vuoro astua lavalle.
FAKTA: Fuuga faktoina
- Allianssiin kuuluvat Turun kaupunki, Hartela oy, PES-arkkitehdit oy, WSP Finland oy ja alihankkijat.
- Arella on töissä 19 sähköasentajaa, talotekniikassa enimmillään noin 50 asentajaa.
- Budjetti on 90,5 miljoonaa euroa, josta talotekniikan osuus 10,5 miljoonaa euroa.
- 1 300-paikkainen konserttisali ja 300-paikkainen monitoimisali. Lisäksi orkesterin harjoitushuoneet, ravintoloita ja aulatilaa.
Valaisimista puuttuvat äänispeksit
”Akustiikassa sähkön suhteen on tärkeintä, ettei se pidä ääntä. Edelleen pätee vanha musiikinopettajan viisaus: ”musiikki lähtee hiljaisuudesta”, Perttu Laukkanen toteaa.
Käytännössä tätä ei ole helppo toteuttaa. Esimerkiksi valaisimista ei aina löydy kunnon äänispeksejä.
”Ihan tavallisissakin toimistoissa usein törmää sirittäviin valaisimiin. Ääni voi tulla valaisimesta, muuntajasta tai himmentimestä. Hiljaista valaisinta ei oikein löydä muuten kuin kokemuksen ja toteutuneiden kohteiden perusteella”, Laukkanen sanoo.
Valaisimia voi kuitenkin testata äänilaboratoriossa. Haasteena on, että konserttisalissa äänitasovaatimus on niin tiukka, että riittävän hiljaista laboratoriota voi olla vaikea löytää.
”Helposti kuitenkin jää jotain ääntä pitävää saliin, kuten liikkuvia kameroita, ja se huomataan vasta testivaiheessa.”
Turun musiikkitalossa valaistukseen kiinnitettiin huomiota jo kehityshankkeessa ennen varsinaista rakennushanketta. Urakoitsijat, sähkösuunnittelijat, arkkitehdit ja valaistussuunnittelijat varmistivat muun muassa valaisimille sopivimman kiinnityspaikan CLT-elementeissä ja myös sen, että haluttuja valaisimia ylipäätään oli saatavilla ja että ne olivat asennettavissa. Sekin varmistettiin, ettei valaisimien liitäntälaitteista kuulunut ääntä.
”Kehityshanke oli ehdottomasti hyödyllinen. Siinä kaupunki sai samalla varmistettua, että rakentaminen pysyy budjetissa. Saimme yhdessä Hartelan tekniikkaihmisten kanssa kehitettyä laadullisesti kestäviä ja akustiikalta toimivia ratkaisuja”, Vesa-Matti Sahonen toteaa.
Sari Järvinen, teksti
