Eipä mennyt kauan, kun meidän nuoret pistivät tuulemaan. Koronan kehitysrahoilla on tehty toiminnan ohjausjärjestelmää ja uudisteltu muutenkin bisneskuvioita. Vuoden alusta aloitettiin tuotteistaminen markkinoimalla ilmalämpöpumppuja pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla, johon sisältyy jonkin asteinen ylläpito. Saa nähdä, miten homma käynnistyy. Kahvipöydässä minulle on esitelty muitakin ideoita, mutta niihin palataan myöhemmin, norsuhan on syötävä paloina.
Työhuonekunnasta kuuluu kummia. Luottamusmies ilmoitti, että tästä lähtien tässä firmassa ei könttäurakoihin suostuta. Ihmetellä täytyy, että miksi ei, kun meillä hankkeet ovat olleet aina kilpailukykyiset ja muutkin edut vähintäänkin hyvät. Hommat on hoideltu, puolin jos toisinkin, mahdollisimman järkevällä tavalla, eikä sanomista aiemmin juurikaan ole ollut. Ohjeet olivat kuulemma tulleet oikein työehtoasiantuntijalta, että se siitä paikallisen sopimisen mahdollisuudesta sitten.
Luottamusmiehen ilmoitus tuli samana päivänä, kun Energiateollisuuden johtaja yhdessä meidänkin työehtosopimukseen nimensä vääntäneen ”päällikön” kanssa hehkuttivat, miten paikallisella sopimisella on löydetty kuhunkin työpaikkaan sopivat ratkaisut ja miten kumpikin osapuoli on siitä hyötynyt.
Ihmeellistä puhetta, kun organisaation toinen käsi tekee kaikkensa paikallisen sopimisen vaikeuttamiseksi sähköasennusalalla. Lohtua päivään toi yrittäjätoverin viesti ja linkki uutiseen, jossa Turun hovioikeus oli kumonnut – ei tosin yksimielisesti – Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisun ja linjannut, ettei järjestäytymättömällä työnantajalla ole velvollisuutta sallia luottamusmiehen asettamista työpaikalle.
Eipä taida olla viisasta näyttää artikkelia nuorille, että eivät pistäisi ihan hurlum hei. Pitkätukalle vilautin ja sanoin, että eiköhän pölyn laskeuduttua päästä jatkamaan entiseen malliin.
P.S. Emme ole viime aikoina puhuneet Tiinan kanssa kaksosista.
