Käytiin Tiinan kanssa hallintoalamaisina antamassa äänet ja samalla heittämässä hiekkaa sosialismin rattaisiin. Ensimmäistä kertaa perinteisten vaalikahvien sijaan nautittiin kunnan piikkiin virkistävästä käsidesitarjoilusta. Pumppupullon luona tavattiin ääntänsä antamassa oleva kollega vaimoineen.
Liitonmiehen varoituksista huolimatta puheeksi tuli paikallinen työtilanne. Keskustelu pidettiin kyllä tiukasti työmarkkina-asioissa, jotka kuulemma vielä ovat sallittujen aiheiden joukossa.
Kummallakin oli pientä pulaa osaavista ja vähemmän osaavista työntekijöistä. Kollegalla olisi töitä ollut tarjota ainakin pitkälle syksyyn ja työn kyselijöitäkin oli kuulemma ollut, kun valtakunnalliset toimijat olivat paikkakunnalta vetäytyneet kauppakeskuksen ja sairaalan lisärakentamisen jälkeen. Ei vaan oikein uskaltanut palkata, vaikka tuttuja olivat kyselijät olleet.
Perhanan palkkareppu, kakkos- ja kolmospalkkaryhmän miehiä oli houkuteltu hommiin nostamalla niiden ryhmiä ilman vaadittavaa osaamista nelos- ja viitospalkkaryhmiin. Nyt näitä ”paluumuuttajia” ei voi palkata, kun vastaavalle perusteettomalle osaamiselle meillä ei ole käyttöä, sotkee vaan koko palkkausjärjestelmän.
Saa nähdä, saavatko etelän kasvukeskukset uutta työvoimaa, kun kotikylillä ei sille käyttöä ole.
Samalla tulivat esille työssäoppijat. Meillekin on kymmenkunta poikaa ja yksi tyttö soitellut kesätöiden perään. Tänä vuonna kaikki kyselijät esittivät vaatimuksen, että kesäaikana suoritettavista opinnoista pitäisi maksaa palkkaa, eli tehdä oppisopimus koulutussopimuksen sijaan. Kukaan ei suostunut tulemaan meille hommiin koulutussopimuksen ehdoin, vaikka opintoja useammallakin oli takana vasta vuosi, yksi koronatalvi.
No, palkattiin luottamusmiehen suosituksesta pari jo meillä aiemmin ollutta, oikealla asenteella varustettua tulevaa työn sankaria. Toivottavasti poikien suoritukset työmailla ovat sitä aiemmin nähtyä ja ensi keväänä vielä ennen heidän harmaisiin astumistaan päästään sopimukseen toistaiseksi voimassa olevista työsopimuksista.
