Ernst Lampénin rooli Suomen maaseudun sähköistämisessä oli keskeinen, vaikka hänellä ei ollut sähköalan koulutusta.
Kuuntele artikkeli
Suomi oli 1900-luvun alussa yhä maatalousyhteiskunta, ja raskas työ tehtiin käsin tai hevosten avulla. Talvisin elettiin öljylamppujen, kynttilöiden ja jopa päreiden valossa. 1900-luvun alussa teknologinen kuilu kaupunkien ‒ varsinkin Helsingin, Viipurin, Turun ja Tampereen ‒ ja maaseudun välillä kasvoi. Juuri tähän murrokseen astui Ernst Lampén. Hän uskoi, että sähkö oli sosiaalinen ja kulttuurinen voima, joka voisi kohottaa koko kansakunnan kukoistukseen pikkukyliä myöten.
Ernst Lampén (1865–1938;vuodesta 1936 Lampén-Iso-Keisari) kiinnostui uransa alkuvaiheessa sähköopista, sähkönsiirrosta ja sähkön yhteiskunnallisista vaikutuksista. Hän ymmärsi, että pelkkä infrastruktuurin rakentaminen ei riittänyt, vaan yhtä tärkeää oli sähköalan kansantajuistaminen.
Lampén piti uutterasti luentoja ja kirjoitti kirjoja ja artikkeleita, joissa hän selitti sähkön toimintaa yksinkertaisella ja käytännönläheisellä tavalla. Maaseudulla hänen työnsä oli erityisen merkityksellistä, sillä siellä liikkui paljon sähköä koskevia harhaluuloja. Saatettiin esimerkiksi uskoa, että sähköjohdot voisivat sytyttää taloja palamaan tai vahingoittaa eläimiä ja että ukkosenjohtimet houkuttelivat salamaniskuja.
Radion avulla sähkön ilosanomaa koteihin
Lampénin mielestä sähkö oli välttämätön voimavara koko kansalle. Sähköllä toimivat pumput, lypsykoneet ja valaistus voisivat parantaa arkea ja elämänlaatua ratkaisevasti. Hän edisti paikallisten sähköyhtiöiden perustamista ja sähköverkon laajentamista yhteistyössä osuuskuntien, maatalousseurojen ja kuntien kanssa. Lampén ymmärsi, että poliittiset päätökset ja investoinnit vaativat kansalaisten tukea. Hän pyrki kirjoituksissaan herättämään innostusta ja uteliaisuutta sähköä kohtaan myös syrjäseuduilla.
Lampén oli radion varhaisia ääniä Suomessa. Hän käytti uutta viestintävälinettä levittääkseen tietoisuutta sähköstä ja teknologiasta kansantajuisesti ja innostavasti. Pitkien, pimeiden talvi-iltojen Suomessa hänen äänensä saavutti koteja, joihin sähkö oli ehtinyt, ja houkutteli sähköttömiä naapureita kuuntelemaan uutta ihmettä.
Lampénin työ vaikutti käytäntöihin. 1920- ja 1930-luvuilla Suomessa alettiin toteuttaa tavoitteellisempia sähköistämisohjelmia, joiden taustalta löytyivät usein juuri Lampénin ajamat periaatteet: paikallisuus, yhteisöllisyys ja tasa-arvoinen kehitys.
Suomen sähköistys vei vuosisadan
Lampénin vaikutus ulottui myös siihen, kuinka suomalaiset alkoivat mieltää teknologian osaksi omaa kansallista identiteettiään.
Koko maan kattavaa sähköverkkoa Lampén ei ehtinyt nähdä, sillä hän kuoli vuonna 1938. Sodan jälkeen Suomessa käynnistettiin laajamittainen maaseudun sähköistäminen, ja 1960-luvulla jopa Lapin syrjäisimmät kolkat saatiin sähköverkon piiriin.
Kotitalouksissa sähkö alkoi yleistyä 1920-luvulla, jolloin noin joka neljäs suomalaiskoti oli saanut sähköt. Kantaverkko syntyi 1929, kun Imatrankosken vesivoimalaitoksesta yhdistettiin suurjännitesiirtojohto Turkuun ja Viipuriin. Tähän sähkölinjaan liitettiin alueellisia verkkoja, mikä vauhditti sähkön leviämistä ympäri Suomen.
1970-luvun puolivälissä Suomessa oli enää 35 000 sähkötöntä taloutta erityisesti Lapissa, Pohjois-Karjalassa, Hämeessä ja Kainuussa, koska siellä oli harvaan asuttuja, vaikeamaastoisia ja köyhiä alueita. Suomen sähköistäminen vei noin sata vuotta: vuonna 1887 maamme ensimmäinen sähkölaitos rakennettiin Helsinkiin, ja Kittilän Pokasta tuli viimeinen sähköt saanut kylä vuonna 1987.
Kosmopoliitti ja kyydityksen uhri
Lampénin kansanvalistustyöoli osa Suomen sähköistämisen perustaa, vaikka hän onkin pitkälti unohdettu hahmo Suomen historiassa. Hänen tarinansa muistuttaa meitä siitä, että kaikki pioneerit eivät ole keksijöitä. Osa heistä on sillanrakentajia, jotka yhdistävät ihmiset ja teknologian – hiljaisia vaikuttajia, joiden ansiosta suuret muutokset tulevat mahdollisiksi. Hänen esimerkkinsä on yhä ajankohtainen. Teknologia muuttaa maailmaa vasta silloin, kun ihmiset ymmärtävät ja ottavat sen omakseen.
Lampén oli tunnettu ja rakastettu myös matkakertojana ja kansanvalistajana sekä Savon murteen puolustajana. Hän oli ahkera sanomalehtikirjoittaja ja maailmaa kiertänyt tarkkailija, joka osasi selittää monimutkaiset asiat kansantajuisesti ja usein pilke silmäkulmassa. Hän kirjoitti sanoma- ja aikakauslehtiin säännöllisesti artikkeleita, joissa hän käsitteli niin sähkön saloja kuin muitakin uuden ajan ilmiöitä: lentokoneita, radioaaltoja ja suurkaupunkien arkea.
Lampén matkusti paljon Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa aikana, jona ulkomaanmatkailu oli harvinaista ja usein eliitin huvia. Hänen matkakertomuksissaan yhdistyivät tekninen asiantuntemus, kulttuurinen uteliaisuus ja ironinen huumori. Hän saattoi analysoida New Yorkin sähköverkkoa yhtä tarkasti ja eloisasti kuin japanilaisen majatalon arkeakin ja osasi tehdä tieteestä inhimillistä.
Hän oli myös hyvin verkostoitunut. Hänen ystäviinsä kuului monia taiteilijoita ja kirjailijoita, kuten Jean Sibelius, Juhani Aho, Eino Leino, Joel Lehtonen, L. Onerva ja Ilmari Kianto. 1930-luvulla juuri Lampén antoi Ilmari Kiannolle lempinimen Iki-Kianto.
Kaikki eivät Lampénista pitäneet, koska hän kannatti työväenliikettä, ja niinpä hänet kyyditettiin 8. joulukuuta 1937 kesken puhujamatkan. Kyydityksen järjestäjät tuomittiin lyhyisiin vankeusrangaistuksiin ja korvauksiin. Kyydityksen motiivina oli halu pelastaa Rauman asukkaat ”uskonnonrienaajan puheelta”.
Runollista kaunosielun puhetta sähköstä
Kirjoituksissaan Lampén kuvaili, miten sähkö voi tehdä tavallisen ihmisen arjesta helpompaa ja miellyttävämpää. Hän saattoi kirjoittaa esimerkiksi näin:
”Ajatelkaa talon emäntää, joka aamuisin avaa silmänsä – sen sijaan että sytyttäisi tulta hellaan ja hakisi vettä kaivosta, hän painaa nappia ja saa valoa, lämpöä ja vettä aivan kuin taikavoimalla.”
”Kun pimeä kylä iltahämärässä valaistuu sähkövaloin, syntyy aivan uusi tunnelma — valo houkuttelee ihmisiä ulos kodeistaan, kokoaa heidät yhteisiin tiloihin, kirjastoon, raittiusseuraan tai kansantaloon … torppari voi illalla lukea kirjaa sähkövalossa ja karjakeittiön laitteet käyvät sähköllä, säästäen aikaa ja vaivaa.
”Sata koskea kuohuu maassamme valtoimenaan, ja niiden voima juoksee mereen hyödyttämättä ihmistä. Tämä voima odottaa vain sitä, että kahlitsemme sen langoiksi, jotka tuovat valoa ja voimaa koteihin ja verstaisiin.
”Ei sovi meidän kansakuntamme jäädä jälkeen muiden sivistysmaiden rinnalla, joissa sähkövalolla ja voimalla on jo kauan ollut paikkansa jokapäiväisessä elämässä.”
”Iloinen ihminen on Luojansa lempilapsi.”
Lauri Dammert , teksti
Satu Paavola, lukija
