Kolumni, Janne Seppänen, työelämäprofessori, Aalto-yliopisto ja vanhempi asiantuntija, Fingrid oyj.
Sähköverkkoalalla on aiemmin vitsailtu, että sähkömiehen kvartaali on 25 vuotta. Näin olikin ennen – verkkoa oli aikaa suunnitella vuosikymmenten näkökulmalla. Esimerkiksi Olkiluoto 3:n verkkoliityntää alettiin suunnittelemaan 90-luvun lopulla ja lopulta laitos kytkettiin verkkoon ensimmäisen kerran vuonna 2022.
Tilanne on nykyään kääntynyt päälaelleen. Olkiluodon kokoluokkaa olevia liityntäkyselyitä tulee kantaverkkoyhtiölle melkein joka viikko. Näitä ovat erilaiset tuulivoimahankkeet, akut, datakeskukset, vetyteollisuus, jne. Mutta läheskään kaikki niistä eivät tule toteutumaan ja verkkoa joudutaan suunnittelemaan epävarmuuden vallitessa.
Samaan aikaan järjestelmästä on tullut volatiili. Vuonna 2025 Suomessa oli keskimäärin halvin sähkönhinta koko Euroopassa. Sähkön hinta ei kuitenkaan tuntunut halvalta tämän vuoden alkupuolella, kun oli tyyntä kuukausikaupalla. Suomesta onkin yhtäkkiä tullut Euroopan volatiilein maa sähkön hinnan suhteen – silloin kun on halpaa, on tosi halpaa ja silloin kun on kallista, on tosi kallista.
”Datakeskusten verkkovaikutuksia ei vielä kukaan täysin ymmärrä.
Volatiliteetti ei rajoitu vain hintoihin. Esimerkiksi tehonsiirrot sähköverkossa vaihtelevat entistä enemmän ja niissä esiintyy suuria piikkejä. Oleellinen kysymys on, miten näihin piikkeihin varaudutaan: investoidaanko kalliisiin voimajohtoihin lyhyitä piikkejä varten, yritetäänkö siirtoja hallita uusilla teknologioilla vai jaetaanko Suomi hinta-alueisiin.
Samaan aikaan sähköjärjestelmän käyttäytyminen on muuttunut. Perinteisten tahtigeneraattoreiden määrä on vähenemässä ja suuntaajakytketyn sähköntuotannon, eli tuuli- ja aurinkovoiman, osuus Suomen sähköjärjestelmässä on kasvanut.
Seuraavan viiden vuoden sisällä käydään hetkellisesti jo tilanteissa, joissa 90 prosenttia sähköntuotannosta on suuntaajavaltaista. Tämä aiheuttaa merkittäviä stabiiliushaasteita Suomen sähköjärjestelmässä. Samaan aikaan verkon kuorma on muuttumassa ja esimerkiksi datakeskusten verkkovaikutuksia ei vielä kukaan täysin ymmärrä. Sähköinsinöörit joutuvat miettimään, miten uudet tuotanto- ja kulutusmuodot saadaan hyviksi ”verkkokansalaisiksi”.
Oliko ennen paremmin? Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa Suomessa olisi nyt tuhannen taalan paikka kehittää uusia ratkaisuja tulevaisuuden sähköjärjestelmän haasteisiin. Ehkä tätä kautta saataisiin myös uusia bisnesmahdollisuuksia ja paljon kaivattua talouskasvua paikallaan polkevaan kansantalouteemme.
