Kelien korjaannuttua laitettiin Harrikka Tiinan kanssa tulille ja pörräytettiin Liitonmiehen mökille perinteiselle sauna- ja oopperareissulle. Liitonmiehen tämänvuotinen valinta Macbeth kuvasi hyvin nykyaikaa, pohjatonta kunnian- ja vallanhimoa, joita keinoja kaihtamatta tyydytetään. Siinä mentiin syvälle ihmismielen synkkiin syvyyksiin Verdin nerokkaan musiikin tahdittamana.
Savusaunan siintymistä odotellessa autettiin tyttöjä vähän keittiötöissä avaamalla pullo kuivaa madeiraa, jota tarvittiin ruoanlaitossa. Tiinan mukaan kyseinen rypälemehu säilyy jääkaapissa avattuna kuukausia. Mökin terassilla tapaksien kanssa se säilyi vajaan tunnin.
Iltaa istuessa juttu kääntyi sähköalan koulutukseen ja siihen, vastaako sen tuotos nykymuotoisena yritysten tarpeita, saadaanko sieltä jalostettavaksi tulevaisuuteen osaajia? Asiaa ovat STUL ja vähän muutkin selvitelleet ja sitä on käsitelty podcastissa, johon Liitomiehen mukaan löytyy linkki STULin sivujen Ajankohtaista-kohdasta.
”Ammatillisten asioiden harjoittelu ohitetaan vaivattomasti hyödyntämällä tekoälyä.
Asiat, joita selvityksissä ja keskusteluissa Tiina ei muista kenenkään nostaneen pöydälle, ovat kokemusperusteisesti vaikutusarviointikyvyn – jos ei ihan kokonaan katoaminen – niin ainakin voimakas heikkeneminen. Se on tauti, joka tuntuu vaivaavan myös poliittisia päättäjiä ja ongelman ratkaisukyvyn – jos ei nyt ihan kokonaan puuttuminen, niin ei paljon muutakaan. Sama vaiva tuntuu olevan myös Helsingin herroilla.
Oikeaa ja väärää tietoa haetaan paljon netistä ja tekoälyä on alettu hyödyntämään koko ajan enemmän. Mitenkähän tässä vielä tulee käymään, kun ammatillisten asioiden harjoittelu ohitetaan vaivattomasti hyödyntämällä tekoälyä ilman kokemuksen tuomaa valmiutta arvioida tuotoksia ja tekojen seurauksia. Ammattilaiseksi kasvaminenhan vie aina aikaa ja edellyttää yksinkertaistenkin asioiden harjoittelua.
PS. Liitonmies pyysi muistuttamaan, että STUL tarjoaa alueosastojen niin halutessa tekoälykoulutusta syyskokousten yhteydessä.
