Selluloosasta voi valmistaa materiaaleja 6G-teknologian laitteisiin

Riikka Haatajan väitöstutkimus osoittaa puupohjaisten materiaalien potentiaalin tietoliikennetekniikassa.

Oulun yliopistossa väittelevän diplomi-insinööri Riikka Haatajan tutkimus osoittaa, että puupohjaisesta nanoselluloosasta voidaan valmistaa kevyitä, tehokkaita ja ympäristön kannalta kestävämpiä materiaaleja muun muassa 6G-teknologioiden, älykkäiden pintojen ja antennien komponentteihin ja laitteisiin.

Elektroniikkajätteen määrä kasvaa nopeasti samaan aikaan, kun tulevaisuuden tietoliikenneverkot tarvitsevat yhä suorituskykyisempiä materiaaleja. Kulutuksen kasvu ja uusien tietoliikenneteknologioiden kehitys ovat lisänneet tarvetta löytää nykyisiä materiaaliratkaisuja kestävämpiä vaihtoehtoja.

Nanoselluloosa on uusiutuva, biohajoava, myrkytön ja kevyt materiaali, jonka ominaisuuksia voidaan muokata erilaisiin käyttötarkoituksiin. Haatajan väitöstutkimuksessa siitä kehitettiin useita uusia materiaaleja ja rakenteita, joilla voidaan vaikuttaa sähkömagneettisten signaalien kulkuun, häiriösuojaukseen ja antennien suorituskykyyn.

”Tavoitteena oli selvittää, voisivatko puupohjaiset materiaalit tarjota aidosti kilpailukykyisen ja toimivan vaihtoehdon elektroniikkakomponenttien ja tulevaisuuden tietoliikennejärjestelmien materiaaleiksi. Tulokset osoittivat, että nanoselluloosa ei ole pelkästään ympäristöystävällinen vaihtoehto, vaan sillä voidaan saavuttaa myös uusia toiminnallisia ominaisuuksia”, väitöskirjatutkija Riikka Haataja kertoo.

”Kestävät materiaalit voivat olla myös kilpailukykyisiä”

Kokeellisesti Haataja valmisti väitöstyössään nanoselluloosan ja ligniinipohjaisen biohiilen yhdistelmistä puupohjaisia Fresnel-linssiantenneja korkeille THz-taajuuksille. Havainto oli, että niiden suorituskyky oli vähintään metallisten vertailurakenteiden tasolla ja joissakin tapauksissa jopa parempi.

”On erityisen kiinnostavaa, että uusiutuvista materiaaleista valmistetut rakenteet pystyivät saavuttamaan suorituskyvyn, joka vastaa perinteisiä ratkaisuja tai jopa ylittää ne. Tämä osoittaa, että kestävät materiaalit voivat tulevaisuudessa olla myös teknisesti erittäin kilpailukykyisiä”, Haataja sanoo.

”Tutkimus osoittaa, että puupohjaiset nanoselluloosamateriaalit voivat tarjota sekä ympäristöhyötyjä että uusia teknisiä mahdollisuuksia tulevaisuuden tietoliikennetekniikassa. Samalla työ avaa uusia näkymiä metsäteollisuuden korkean jalostusarvon tuotteille, joissa uusiutuvista raaka-aineista voidaan valmistaa edistyneitä teknologisia ratkaisuja”, työn pääohjaaja Oulun yliopiston Kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksikön professori Henrikki Liimatainen kiteyttää.