Uusi alueidenkäyttölaki voi muuttaa merkittävästi uusiutuvan energian rakentamisen edellytyksiä Suomessa.
Esitetyn alueidenkäyttölain mukaan kaikki yli 50 hehtaarin aurinkovoimahankkeet tulisi vastaisuudessa kaavoittaa. Suunnitteilla olevista hankkeista suuri osa sijoittuu 70–150 hehtaarin kokoluokkaan, joten esitetty raja ei koskisi vain poikkeuksellisen suuria hankkeita, vaan merkittävää osaa Suomen hankekehityksestä. Suomen uusiutuvat ry katsoo, että esitys on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.
”Hallituksen esitys vaikeuttaa hankkeiden sijoittamista juuri niille alueille, joille aurinkovoimaa olisi vaikutusten kannalta järkevintä rakentaa – ja joihin sitä hallitusohjelman mukaan tulisi ohjata – eli ’turvetuotannosta vapautuneille alueille ja joutomaille’. Herää väistämättä kysymys, onko ratkaisu kokonaisuuden kannalta järkevä, jos tavoitteena on vauhdittaa eikä jarruttaa alan kehitystä”, Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikkö Klaara Tapper toteaa.
Yhdistyksen mukaan esitetty kaavaraja pidentäisi aurinkovoimahankkeiden aikatauluja, nostaisi kustannuksia ja lisäisi toimintaympäristön epävarmuutta. Se lykkäisi investointipäätöksiä ja osassa tapauksista estäisi hankkeiden etenemisen kokonaan.
Lakiesityksen vaikutukset tuulivoimaan
Tuulivoimalle lakiesitys tuo kiinteän 1 250 metrin minimietäisyyden asutukseen, mikä muuttaisi nykyistä vaikutusperusteista sääntelyä selvästi tiukemmaksi. Muutos sulkisi käytännössä pois suuren osan Etelä-Suomen tuulivoimapotentiaalista sekä useita teollisuuskäytössä olevia alueita. Etelä-Suomen tuulivoimarakentamisen rajoittaminen puolestaan vaikeuttaa sähköjärjestelmän tasapainottamista ja heikentää huoltovarmuutta.
”Kiinteä etäisyysvaatimus on merkittävä kiristys, joka heikentää koko energiajärjestelmän toimivuutta. Kun sähkönkulutus kasvaa nopeasti, meidän tulisi pystyä hyödyntämään koko Suomen tuulivoimapotentiaali. Nyt esitetty malli estää tätä”, Suomen uusiutuvien edunvalvontajohtaja Matias Ollila toteaa.
Lisäksi lakiluonnoksen siirtymäsäännös voi johtaa osan hankkeista kaatumiseen, vaikka ne ovat jo pitkällä ja niihin on investoitu huomattavasti.
”Lakiluonnoksen siirtymäsäännös on ongelmallinen: se ei turvaa jo käynnissä olevia hankkeita, vaikka niihin on investoitu merkittävästi ja tehty sitovia sopimuksia. Osa hankkeista voi kaatua yhdessä yössä, kun sääntely ulotetaan myös kaavaluonnosvaiheessa oleviin projekteihin. Tämä heikentää investointiympäristön ennakoitavuutta, kohtelee maanomistajia huonosti ja sivuuttaa hankkeiden omistusoikeudet”, Ollila tiivistää.
