Tampereen Teatterissa toteutettu mittava peruskorjaus uudisti koko talo-, esitys- ja näyttämötekniikan. Reitit olivat kortilla, kun taloon vedettiin 200 kilometriä uutta kaapelia.
Kuuntele artikkeli
Vuonna 1912 valmistuneen teatteritalon edellinen peruskorjaus on tehty vuonna 1988, joten nyt kaikki tekniset järjestelmät uusittiin. Suojellut yleisötilat entisöitiin ja niiden alkuperäinen ilme säilytettiin, vaikka taustalle tuotiin moderni tekniikka.
Rakentamisaikaa oli vain vuosi ja neljä kuukautta, ja takarajan sille asetti Niskavuoren nuori emäntä, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2025. Teatterin uusi lisäosa, johon sijoittuvat hallinnon tilat ja ravintolakeittiöitä, valmistuu kesällä 2026.
”Peruskorjauksessa on uudistettu henkilökunnan työtiloja ja parannettu näyttämön tukitilojen toiminnallisuutta. Uudistus korjaa teatterin pitkään jatkuneen tilapulan”, teatterin tekninen päällikkö Samuli Hytönen kertoo.
Suunnittelua ja rakentamista vaikeutti se, että rakennuksen katutason liiketilat pysyivät toiminnassa koko urakan ajan.
”Tämä edellytti tarkkaa ennakkokartoitusta, väliaikaisia syöttöjä ja järjestelyjä, jotta liiketilojen sähkö- ja tietotekniset yhteydet sekä turvajärjestelmät pysyivät käytössä koko ajan”, Sähkötekniikka Oy Kari Sirénin sähkösuunnittelun projektipäällikkö Aira Rossi kertoo.
Reittejä etsittiin kaapeli kerrallaan
Teatterin tekniikan nykyaikaistaminen edellytti sähköliittymän kasvattamista. Vanha pääkeskus pidettiin toiminnassa siihen saakka, kunnes uusi saatiin käyttöön, jotta katutason liiketilojen sähkönsaanti ei keskeytynyt.
Sisääntuloaula, pää- ja sivulämpiöt sekä katsomo asettivat sähköistykselle tiukat vaatimukset, sillä kaikki kaapeloinnit piti piilottaa rakenteisiin tai sulauttaa ympäristöönsä.
”Vanhat rakenteet eivät kestä roiloamista, joten käytimme paikoin vaihtoehtoisia reittejä, kuten jalka- ja kattolistoja sekä palkkien kylkeen tehtyjä piilokoteloita. Arkkitehdin kanssa laadittiin myös tarkat värityssuunnitelmat pistorasioille ja koteloinneille”, Rossi kuvaa.
Vanhoja kaapelireittejä ja putkituksia hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan. Haastavien reittien takia sähkökeskuksia hajautettiin useisiin pienempiin jakelualueisiin, käytännössä yksi keskus per siipi.
”Vanhassa kiinteistössä reittejä jouduttiin etsimään paikoin kaapeli kerrallaan. Kävimme sähkösuunnittelijan kanssa säännöllisesti läpi suunnitelmien ja toteutuksen yhteensovitusta. Yhteistyö sujui hyvin ja ongelmiin pystyttiin reagoimaan nopeasti”, WSK-Sähkö Oy:n kärkimies Janne Viitaniemi kertoo.
Sähköurakkaan kuului yleiskaapeloinnin lisäksi tietoliikenne- ja esitystekniikan kaapelointi. Rakennukseen vedettiin yhteensä noin 200 kilometriä uutta kaapelia.
”Häiriöiden välttämiseksi eri kaapelityypit piti erottaa omille reiteilleen. Erityisesti paloilmoitinjärjestelmä voi aiheuttaa häiriöitä herkälle kuvasignaalille. Esitystekniikassa käytettiin vahvasti suojattuja erityiskaapeleita, ja kaikki kulkureiteillä olevat johdotukset ovat CCA-paloluokiteltuja”, Viitaniemi lisää.
Leditekniikkaa 1910-luvun kristallikruunuihin
Valaistusuudistuksen tavoitteena oli parantaa energiatehokkuutta ja lisätä valon määrää erityisesti aiemmin hämärissä yleisötiloissa. Yleisötilojen valaisinilme säilytettiin ennallaan ja kaikkiaan noin 130 valaisinta entisöitiin.
”Katsomon alkuperäiset kristallikruunut sekä sivulämpiöihin 1980-luvulla teetetyt kuusikulmaiset lasikupuvalaisimet kuljetettiin meille huollettaviksi. Ne johdotettiin uudelleen, puhdistettiin ja varustettiin ledilampuilla”, WSK-Sähkön työnjohtaja Tero Anttila kertoo.
Myös suuren lämpiön alkuperäiset ripustusvalaisimet entisöitiin ja muutaman rikkoutuneen lasikuvun tilalle puhallutettiin uudet kuvut.
Kaikki entisöidyt valaisimet on nyt varustettu ledilampuilla ja liitetty valaistusohjausjärjestelmään. Ennen asennusta urakoitsijan varastolla tehtiin testaus, jolla varmistettiin ledilamppujen ja himmentimien yhteensopivuus.
”Yleisötiloissa valaistus suunniteltiin arkkitehdin teeman mukaisesti, jossa korostuivat kulta- ja messinkisävyt. Sisääntuloaulaan asennettiin uudet ripustusvalaisimet vanhojen paikoille, ja narikkaan toteutettiin epäsuora valaistus spoteilla ja ledilistoilla”, Rossi sanoo.
Teatterin sisääntuloaulan, lämpiöiden ja katsomosalin väritys palautettiin 1900-luvun alun asuun maalitutkimusten perusteella. Yleisötiloja valaisee lämminsävyinen 2 700-3 000 kelvinin valo. Muissa tiloissa valon värilämpötila on 4 000 kelviniä.
Sähkösuunnittelija suunnitteli katsomoon uudet rivinumerovalaisimet, koska markkinoilta ei löytynyt teatterin tyyliin sopivaa ja riittävän laadukasta valmista tuotetta. Lähtökohtina olivat messinkinen pinta, kestävyys ja valon himmennettävyys. Valaisimista teetettiin mallikappale, joka hyväksytettiin teatterilla ennen tuotantoa.
Releet ja himmentimet rinnakkain
Katsomossa uusittiin tuolit ja lattiapinnat sekä otettiin käyttöön täysin uusi esitystekniikka. Näyttämö laajennettiin 300 neliömetriin, ja katsomon kapasiteetti on nyt 466 paikkaa.
”Esitystekniikan valaistusta ohjataan DMX-järjestelmällä, rakennuksen yleisvalaistusta DALI-ohjauksella.
Esitystekniikan valaistusta ohjataan DMX-järjestelmällä, kun taas rakennuksen yleisvalaistus toimii DALI-ohjauksella. Esitystekniikan ohjaus ulottuu myös katsomon läheisiin sivulämpiöihin, jotta näyttelijöiden esiintulot sivukäytäviltä voidaan huomioida valaistuksessa.
”Esitystekniikan valaistusta ohjataan neljästä himmenninkeskuksesta, joista lähtee yhteensä noin 350 ohjattua linjaa. Linjat on kytketty kaksikanavaisille korteille. Kanavat voidaan määritellä releiksi ledivalaisimille ja himmentimiksi halogeeneille”, esitystekniikan konsultti Rita Ilola Vai-teatterista kertoo.
Esityksissä käytetään yhä paljon vanhaa valaisinkalustoa, jota on täydennetty uusilla liikkuvilla valoilla monipuolisten efektien luomiseksi. Näyttämön rakenteisiin on asennettu noin 20 kaiutinta ja katsomosaliin noin 60 kaiutinta. Niiden avulla on toteutettu niin sanottu soundscape-järjestelmä, jolla voidaan luoda tilallinen äänimaailma ja ohjata äänen sijaintia kolmiulotteisessa äänikentässä.
DALI-järjestelmän ohjelmointi oli tavallista vaativampi, sillä yleisötiloihin haluttiin useita erilaisia valaistustilanteita esimerkiksi esityksen alkamista ja yleisön saapumista varten.
”Valaisimien suuri määrä ja monipuoliset ohjaustarpeet tekivät ohjelmoinnista työlästä. Työ kesti useita viikkoja”, Anttila toteaa.
Uusi pyörönäyttämä käyttöön jo väistötiloissa
Peruskorjauksen ajan Tampereen Teatteri toimi väistötiloissa Tampere-talossa, jossa ei ole omaa pyörönäyttämöä.
”Päätimme hankkia uuden pyörönäyttämön etupainotteisesti, ja se otettiin käyttöön jo Tampere-talossa. Siellä pyörönäyttämön halkaisija oli 12 metriä, kun nykyisessä näyttämössä se on kahdeksan metriä eli yhden kehän verran pienempi”, Hytönen kertoo.
torniin lisätyt moottoroidut vaijerinostimet. Aiemmin kulissitankojen nostoja ja laskuja on operoitu
näyttämön sivusta käsikäyttöisesti köysillä. Kuvassa on tekninen päällikkö Samuli Hytönen.
Näyttämömekaniikan uudistuksiin kuuluvat myös näyttämötorniin lisätyt moottoroidut vaijerinostimet. Aiemmin kulissit on nostettu ylös näyttämöltä käsikäyttöisesti köysillä.
Rakenteilla olevan uudisosan tärkeä uudistus on henkilöhissi, joka ulottuu neljän maanpäällisen kerroksen lisäksi kahteen maanalaiseen tasoon. Maan alle sijoittuvat alanäyttämötaso, lavastevarasto ja kiinteistötiloja. Rakennuksessa on myös kuusi metriä korkea lavastehissi, jolla siirretään kulisseja näyttämötason ja alimman kerrostason välillä.
Suunnittelu eteni urakan myötä
Sähkösuunnitelmat etenivät rakentamisen rinnalla koko projektin ajan.
”Teimme urakkalaskenta-aineiston toimistomme kehittämällä yksikköhintaperiaatteella. Emme tehneet yksityiskohtaisia kuvia heti alussa, vaan massoittelimme tarvittavat määrät, kuten pistorasiat ja valaisimet. Tarkemmat suunnitelmat tehtiin työn edetessä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi vanhan rakennuksen tuomien yllätyksien vuoksi”, Rossi kertoo.
Teatteritalon työmaa oli logistisesti poikkeuksellisen vaativa.
”Tarvikkeet piti tilata viikkokohtaisesti, sillä säilytystilaa oli vähän. Myös tavaroiden kuljetus oli haaste, sillä rakennus sijaitsee aivan Keskustorin kupeessa”, Anttila sanoo.
Kiireisimpinä vaiheina työmaalla on työskennellyt noin 15 sähköasentajaa sekä aliurakoitsijoita, jotka tekivät muun muassa yleis-, palo-, turva- ja äänentoistojärjestelmien kaapelointia.
FAKTA: 114-vuotias teatteritalo
Suomen vanhimpiin taidelaitoksiin kuuluva Tampereen Teatteri aloitti toimintansa vuonna 1904. Nykyinen rakennus Keskustorin laidalla, Tammerkosken partaalla, valmistui 1912.
Arkkitehtonisesti klassismia ja myöhäistä jugendia edustava rakennus on kokenut viisi laajennusta ja ainakin 12 muutostyötä vuosina 1914–2009. Edellinen laaja peruskorjaus valmistui 1988, jolloin teatteria myös laajennettiin pohjoispuolelle ja maan alle.
Marjukka Puolakka, teksti
Satu Paavola, lukija
Maria Heinola, kuvat
