Liikevaihtoilmoitusta värkätessä tuli mieleen, että mitähän muuta saisi aikaan, jos jäsenmaksualennus – tai niin kuin Liitonmies asian fiinisti ilmaisi, jäsenmaksun perimättä jäänyt osa – käytettäisiin toisin, onhan se melkoinen määrä rahaa, reipas satatonninen, joskus enemmänkin.
Meiltä jäsenmaksuja jätettiin viime vuonna perimättä vähän reilut satakaksikymppiä. Liitonmies oli Topille kertonut, että melkein kolmellasadalla jäsenellä se olisi ollut reilut 11 euroa, jos liikevaihtokyselyyn olisi tullut vastattua eli kyykkyviinipullon hinta. Aika symbolinen teko.
Lakiasiain toimistoissa aloittelevan lakimiehen kanssa pienimmällä jäsenmaksun hyvityksellä olisi päässyt jutustelemaan vajaat viisi minuuttia ja konkaria voi sillä rahalla jututtaa kaksi kolme minuuttia. Topi ei siinä ajassa saa edes kuulumisia vaihdettua ja jäsenmaksun hyvityksellä tuskin edes asiaansa kunnolla esitettyä.
Eli jos jäsenmaksun alennuksella palkattaisiin liittoon vaikka uusi lakimies tai juristi, saataisiin 1 500 tuntia puheaikaa tai muuta palvelua eli reilu tunti per varsinainen jäsen.
Topin mielestä jäsenmaksun alennuksesta säästyneitä varoja voisi myös ohjata aluepuheenjohtajien kanssa inspiroivassa ympäristössä toteutettavaan alueosastotoiminnan kehittämiseen tai tuulettaa niitä tutkimalla työlainsäädännön muutoksia työmarkkinapalvelusopimuksen tehneiden kanssa vanhaan tyyliin Lapin selkosilla.
Lopuksi seitsemänkymmentäluvun varhaisteininä on pakko siteerata setä Leniniä ja Topia, että kaikilta kykyjen mukaan ja kaikille tarpeen mukaan, jos ne eivät ole suuret. Itse sanon, että sitä saa, mitä tilaa.
