Sähkömaailma-lehden pääkirjoitus 11/2022.
Oletetaan, että yrittäjä onnistuu tekemään voitollisen vuoden. Hän on maksanut itselleen juuri sellaista palkkaa, että pärjää ja jotta saa pidettyä yrityksen terveenä ja maksukykyisenä. Yrittäjä on tietysti maksanut työehtosopimusten mukaiset palkat yrityksen työntekijöille.
Yritykselle jää voittoa 40 000 euroa. Tästä maksetaan 20 % yrityksen tuloveroa ja jäljelle jää 32 000 euroa. Mikäli yrityksessä on vuosien varrella onnistuttu pitämään tase kunnossa ja yllättäviä, vaikkapa koronan aiheuttamia, tappiovuosia ei ole ollut, jakokelpoisia voittovaroja saattaa olla sen verran, että yrittäjä uskaltautuu maksamaan osingon, joka maksetaan osakkeiden omistussuhteessa kaikille yrityksen osakkaille.
Jos hän omistaa koko yrityksen itse, hän saa koko jättipotin itselleen. Mikäli verohallinnon määrittelemä yrityksen matemaattinen arvo on vähintään 400 000 euroa, yrittäjä voi maksaa itselleen osinkoja ns. ”verovapaasti” tuon 32 000 euroa. Tässä, yrityksen kannalta suotuisimmassa tapauksessa 25 % osingosta on veronalaista pääomatuloa, eli 8 000 euroa. Tästä 8 000 eurosta yrittäjä maksaa veroa 30 %, eli 2 400 euroa.
Koska yrittäjä ei ole nostanut itselleen isompaa palkkaa, vaan on halunnut varmistaa yrityksen tuloksen, jotta luottotiedot, ym. säilyvät yritystoiminnan kannalta riittävällä tasolla, hän voisi siis maksimissaan käyttää koko vuoden tuloksen osingon maksuun. Mikäli yritys ei olisi tehnyt tulosta, veroa ei olisi tullut maksettavaksi lainkaan. Nyt voitosta maksetaan veroa yhteensä 10 400 euroa eli 26 %.
”Keskustelu verotuksen vapaamatkustajista on vahingollista politikointia pienyrittäjiä vastaan.
Palkansaajien keskusliiton mukaan 40 000 euron vuositulojen keskimääräinen veroprosentti on 28 %. Keskimäärin yrittäjä hyötyisi esimerkkitapauksessa 2 % eli 800 euroa, mikäli tuo osinko olisi hänen ainoa verotettava tulonsa. Aika pieni korvaus siitä, että yrittäjä toimii työllistäjänä ja kantaa yrityksensä kautta kaikki liiketoiminnan riskit.
Laskelma on vain yksi näkökulma ja tuskin se optimaalinen ratkaisu yrittäjänkään kannalta, mutta tarkoituksena onkin kuvata, millaisista summista puhutaan, kun yrittäjien ”verovapaudesta” meuhkataan.
Edellä mainittu esimerkki on pienyrittäjästä, jolla vuosi on mennyt hyvin. Ja näitä pienyrittäjiä on 80 % ainakin sähköurakoitsijoista. Maassamme meneillään vellova keskustelu verotuksen vapaamatkustajista ei ole mitään muuta kuin ymmärtämätöntä ja vahingollista politikointia pienyrittäjiä vastaan, jolla yritetään kääntää huomiota pois asioista, joissa oikeasti pitäisi tehdä muutos.
Kai Puustinen
Sähkömaailman päätoimittaja, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja.
