Istuttiin Tiinan ja tilintarkastajan kanssa tulevaa suunnittelemassa. Erilaista varallisuutta oli kertynyt ja sitä pitäisi jollain aikavälillä alkaa siirtämään jälkipolville tavalla tai toisella, oikeudenmukaisesti, mutta myös oma leppoinen elämä turvaten. Elämäntyökin pitäisi saada säilymään.
Tiina, joka meillä on aina hoitanut raha-asiat, piti aikoinaan päänsä, vaikka joskus oli rahan ja vähän muunkin kanssa tiukkaa. Ilmoitteli sellaisia työtuloja eläkeyhtiöön niin, että hirvitti. Väitti minun olevan ainakin yhtä arvokas firmalle kuin kaikki muutkin, piti meikäläistä vähintäänkin hyvän työnjohtajan arvoisena.
Nyt niistäkin maksuista on kertynyt molemmille sievoinen eläke, vaikka jälkikäteen joskus on kieltämättä tullut mieleen, että isompi potti olisi kertynyt samat rahat itse sijoittelemalla. Tiedä häntä, olisinko onnistunut.
”Asialliset maksut YELiin on paras vakuutus.
Suurin syy Tiinalla oli varmaan äitinä riskien hallinta, mahdollinen perhe-eläke, turva työkyvyttömyyden varalle ja jollain lailla turvattu vanhuus, kun piti minua aikoinaan vähän riskialttiina bisnesmiehenä. Harmi, että ei pidä enää.
Tilintarkastajanainen, joka on Tiinan kanssa tyttöporukalla hoidellut firman asioita välillä vähän liiankin itsenäisesti, väitti asiallisten maksujen YELiin olevan meidän paras vakuutus, siitä saa aina jotain takaisin.
Vastaavaa turvaa ei kuulemma välttämättä saa mistään ja jos saakin, niin hinta on suolainen. Muistutti vielä, että nykyään kolmannes yrittäjien eläkkeistä maksetaan valtion budjetista. Kun maksutulot eivät riitä maksussa olevien eläkkeiden hoitamiseen, niin yhteiskunnan osuus on kovassa kasvussa. Vastuu maksualijäämän kattamisestahan on valtion velvollisuus.
Illalla mietin vielä, onko yritystoiminta terveellä pohjalla ja hinnoittelu kunnossa, jos omia eläkemaksuja ei pysty maksamaan. Halvin hintahan muodostaa helposti ”markkinahinnan” myös yrittäjätovereille.
