Tietomallinnus on saavuttanut jo runsaasti hyvää mainetta tehokkaana työkaluna ja tuottanut tulosta monessa kohteessa niin suunnittelun kuin urakoinnin kannalta. Mallinnuksen mahdollistamat tarkemmat ja ahtaammat suunnitelmat tuovat omat ongelmansa asennustekniikkaan ja urakoitsijoiden väliseen toimintaan.
Urakoitsijoiden valveutuneisuus ja työn yhteensovittaminen korostuvat nykyisin entisestään. Tietomallinnuksen 3D-malli on myös urakoitsijoiden apuväline, jolla parhaimmassa tapauksessa tehostetaan työskentelyä puolin ja toisin. Uuden työkalun omaksumiseen tarvitaan myös lisää koulutuksen ja neuvonnan tukea.
Tietomalli on suunnitteluohjelmistoihin jo yli kymmenen vuoden ajan kehitelty ominaisuus, jonka yhtenä tuloksena pystytään tuottamaan hyvin havainnollinen 3D-malli rakennuksesta ja sen tekniikasta. Suuremmissa kohteissa tietomallia on käytetty viime vuosina aktiivisesti ja sen käyttö on alkanut korostua myös pienemmissä kohteissa.
Uudiskohteiden lisäksi saneerauskohteissa on saatu lisähyötyä mallinnuksesta, kun olemassa olevan tekniikan tilavaraukset on pystytty esittämään tarkasti paikalleen ja suunnittelijat ovat voineet hahmottaa kokonaisuuden paremmin. Lisäksi vuonna 2012 valmistuneet Yleiset tietomallivaatimukset (YTV) ovat antaneet entistä selkeämmät pelisäännöt tietomallin kanssa työskentelyyn.
Uudet suunnittelun työkalut ovat mahdollistaneet entistä tarkemmin yhteen sovitetun tekniikan suunnitelmapöydillä. Samaan aikaan rakennuskustannuksissa haetaan säästöjä myös runkorakentamisen puolella, jolloin tämä on johtanut teknisten tilojen, kuten alakattotilojen supistumiseen, vaikka jatkuva kehitys tuo yhä enemmän lisätekniikkaa rakennuksiin.
Tilanahtaudesta aiheutuu aina asennustekniikan ja asennusten koordinoinnin kannalta lisää tarkkuutta ja aikaa vaativia kohtia. Pahimmillaan tilat menevät käytännössä niin ahtaiksi, että uuteen toimistorakennukseen kaavailtu muuntojoustavuus on kaukana tavoitteesta.
Tarkoituksellisia puutteita
Vaikka tuotettu 3D-malli on tarkka työkalu, on sillä tarkoituksella omat puutteensa sekä tietotekniset rajoitteensa. Nämä puutteet ovat lähinnä tuotekohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä, joiden tarkka mallintaminen olisi työlästä ja vaatisi tarkan tuotteistuksen suunnittelussa heti alusta alkaen.
Toki tällöin saataisiin entistä tarkemmat massalaskennat suunnitelmista, mutta se vääristäisi taas eri tuoteperheiden välillä kilpailua. Tarkka tuotteistaminen vaikeuttaisi eri urakoitsijoiden mahdollisuuksia tehdä kilpailukykyisiä tarjouksia vakiotuotteillaan ja saattaisi jopa suosia tiettyjä urakoitsijoita.
Sähkön osalta esimerkiksi kaapelihyllyjen kannattimia ja näiden vaatimia tiloja ei ole esitetty millään tapaa. LVI-asennusten osalta mallista puuttuvat kannakkeet, kanavien laipat ja muut pienet ulkonemat. Kannattimien puutteet johtuvat tuotteistuksen ongelmien lisäksi myös ohjelmistojen tietoteknisistä rajoitteista tällä hetkellä.
Toisenlaisena puutteena erilaiset talotekniikan suuret ja pienet laitteet on usein mallinnettu viitteellisinä tilavarauksina. Isot muuntajat, lämmönjakokeskukset ja vastaavat saattavat olla pelkkiä tilavarauslaatikoita mallissa, jolloin taas vastaavasti tilaa voi jäädä hyödyntämättä runsaasti teknisissä tiloissa. Alakaton päällä olevilla laitteilla, kuten moottoreilla ja peltien toimilaitteilla, on sama ongelma ja tällöin tilanahtaus pahenee, kun suuntaa-antavat tilavaraukset antavat väärän kuvan tilanteesta. Laitevalmistajien nykyistä laajempi osallistuminen tietomallisuunnittelun kehitystyöhön olisi tässä avuksi.
Erilaiset puutteet huomioiden tietomallista saatava 3D-malli onkin määritetty YTV-ohjeistuksessa havainnolliseksi työkaluksi, jonka pohjimmainen tarkoitus ei ole olla asennusohje tai visualisoinnin työkalu.
Puutteista huolimatta harjaantunut silmä voi nähdä tietomallin avulla pari askelta pidemmälle ja havaita ongelmakohteet hyvissä ajoin ennen kuin nämä ehtivät aiheuttaa ristiriitoja työmaalla.
Tietomallia jalostetaan pitkin projektia
Yleisesti suunnittelijat yhteensovittavat ja koordinoivat tietomallia jo hyvissä ajoin. Monesti ne ovat alustavasti valmiina jopa tarjouslaskentaan mennessä. On kuitenkin otettava huomioon tietomallin tarkoitukselliset puutteet, jotka urakoitsijan valikoituessa ja asennustuotteiden tarkentuessa voivat vaatia suunnitelmien uudelleen tarkastelua.
Asennustilojen huvetessa eri alojen urakoitsijoiden keskinäinen työvaiheiden koordinointi vaatii enemmän huomiota. Myös tähän tietomallia on hyödynnetty useassa kohteessa. Urakoitsijoiden välinen työvaiheiden yhteensovitus kohteissa tapahtuu yleensä vasta, kun työmaa on ollut monelta osin käynnissä ja asennuksia on saatettu jo tehdä. Tässä vaiheessa suunnitellut asennusteknisesti vaikeat tai jopa mahdottomat kohdat on löydetty pahimmillaan vasta, kun niiden korjauksista johtuvat muutokset ovat aiheuttaneet purkutöitä ja uudelleen asennuksia. Joskus purkutöitä joudutaan tekemään hyvinkin pitkälle matkalle pienen ongelmakohdan ratkaisemiseksi.
Mikäli korjaustoimiin joudutaan, aiheutuu tästä lähes poikkeuksetta lisäkustannuksia. Näiden selvittelyyn ongelman aikana ja sen jälkeen kuluu lähes aina eri osapuolten resursseja, eikä aina voida välttyä myöskään riskeiltä aikataulun suhteen.
Aktiivisella otteella asennustekniikka huomioon
Nykyään ennen työmaan käynnistymistä yhteensovitusten tarkastelu 3D-mallia hyödyntäen on ollut lähinnä suunnittelijoiden ja mahdollisen tietomallikoordinaattorin tehtävänä. Asennustekniikka ja -tuotteet eivät ole näille tahoille jokapäiväisen työskentelyn pääpainona, jolloin on riski, että ahtaat suunnitelmat sisältävät asentajan kannalta ongelmakohtia.
Urakoitsijalla onkin jo nyt hyvin mahdollisuuksia lähteä mukaan mallin tarkasteluun ja osoittaa mahdollisia riskikohtia ja parannusehdotuksia hyvissä ajoin. Myös tilaajatahojen osalta on alkanut näkyä halua hyödyntää tietomallia yhä aktiivisemmin rakentamisen eri osapuolten toiminnassa.
Urakoitsijan varhaisempi osallistuminen tietomallin tarkasteluun voisi ehkäistä runsaasti erilaisia resurssien hukkakäyttöjä ja olla näin kokonaisuudessaan kohteen sekä urakoitsijoiden kannalta kannattavaa toimintaa. Ajoissa suunnitteluun tai tilaajalle tehdyt huomiot voivat säästää monelta epäselvyydeltä. Epäselvyyksien läpikäyminen on usein raskas prosessi, jonka kannattavuus on kiistämättä heikolla pohjalla.
Urakoitsijan osalta 3D-mallia pystytään hyödyntämään läpi koko työmaan edistymisen. Myös yksittäinen urakoitsija voi tutkia mallia vaikka aamulla tai taukojen jälkeen ennen työmaalle menoa. Toki mallia voidaan tarkastella työmaalla kannettavien laitteiden avulla. Lisäksi mallista pystyy helposti ottamaan osatulosteita työmaan käyttöön, jolloin pystytään havainnollistamaan asentajille seuraava työvaihe kokonaisuutena.
Pienellä panostuksella suuri hyöty
Tietomallien tarkasteluun on olemassa ilmaisohjelmia, joiden avulla ainakin pienempiä kohteita pystyy tarkastelemaan normaalilla uudehkolla toimistokoneella. Kohteen kasvaessa myös tietokoneelta vaaditaan lisää tehoa, mutta suhteellisen pienellä kertapanostuksella saa riittävän laitteiston isompiinkin kohteisiin useaksi vuodeksi. Mikäli tietomalli on käytettävissä hyvissä ajoin, voi urakoitsija pyytää tätä itselleen, sillä sen saaminen ei yleisesti ottaen ole ongelma.
Alustaviin malleihin tulee suhtautua aina varauksella, niistä löytynee muitakin kuin tarkoituksellisia puutteita. On kuitenkin huomioitava, että tietotekniset erikoisasiat ja uudet ohjelmat eivät ole useimmille urakoitsijoille itsestään selviä ja itsenäisesti opiskeltavissa.
Tässä onkin havaittavissa selkeä neuvonnan ja koulutuksen tarpeen kasvu lähitulevaisuudessa. Ohjelmistojen oppimiskynnys on matala verrattuna suunnitteluohjelmistoihin ja tietomallin tarkastelun voi oppia nopeastikin.
Myös Sähköinfo on järjestäytymässä tietomallinnuksen saralla ja tulevaisuuden suunnitelmia tämän osa-alueen suhteen laaditaan parhaillaan. Allekirjoittaneelta voi tiedustella aiheesta enemmän ja otamme mieluusti vastaan eri tahojen kommentteja. Selvää lienee, että tämä työkalu on tullut jäädäkseen rakennusalalle.
Matti Orrberg, teksti ja kuvat
Kirjoittaja on Sähköinfon tekninen asiantuntija.
