Suureksi lupaukseksi nimetty sähköintensiivinen fermentointi tarkoittaa high tech -innovaation istuttamista juustoloista ja panimoista tuttuun hapatusmalliin.
VTT ja Valio oy sekä Eniferbio oy ovat käynnistäneet solumaataloudeksi kutsumansa fermentoinnin eri raaka-aineiden sivuvirroista, jotka VTT:n mukaan ovat alihyödynnettyjä tai silkkaa jätettä.
– Valio on sijoittamassa Eniferbioon, jonka teknologian avulla maa-, metsä-, ja ruokatalouden sivuvirroista luodaan korkean ravintoarvon sieniproteiinia globaaleille ruoka- ja rehumarkkinoille, Valion kasvuliiketoiminnasta ja tuotekehityksestä vastaava johtaja Tuomas Salusjärvi sanoo.
Valion lisäksi Eniferbion A-rahoituskierrokseen osallistuivat hollantilainen Aqua-Sparks sekä suomalaiset Tesi, Voima Ventures oy ja Nordic Foodtech VC oy.
Suuria tulevaisuudenkuvia
Eniferbio kertoo, että se on luonut maailman kilpailukykyisimmän proteiinin tuotantoprosessin tyydyttämään jättimäisiä ruoan tarpeita tulevaisuuden maailmassa. Samaa suureellista tyyliä noudattelee vuonna 2017 perustettu Solar Foods oy, joka kertoo, ettei se tarvitse tuotantoonsa edes ns. sivuvirtoja jostain muusta teollisuudesta.
Fermentoinnin kyky muuntaa organismeja kaasuksi on tuttua, mutta päinvastainen suunta, luoda kaasusta (hiilidioksidista) kiinteää bio-organismia toimii sekin jo Vantaalla Solar Foodsin demolaitoksessa.
Prosessissa käytetyn sähkön tulee ideaalissa mallissa olla uusiutuvaa ja halpaa, lähinnä joko aurinkovoimalan tai ydinvoimalan tuottamaa ylijäämää. Hurjimman vision mukaan maapallon ruoantuotannon ongelmat ratkaistaan aurinkovoimaloiden avulla päiväntasaajalla.
”Maapallon ruoantuotannon ongelmat ratkaistaan aurinkovoimaloiden avulla päiväntasaajalla.
Solar Foodsin innovaatiossa sähköä tarvitaan 25 – 50 kWh per tuotettu proteiinikilo. Tämä malli ei sähkön pörssihinnalla vielä lupaa maailmanvalloitusta.
– Yksisoluisen proteiinin valmistuskustannukset jäävät alle 10 euroon kilogrammalta, yrityksen toimitusjohtaja Pasi Vainikka laskeskelee.
Tuote korvaa vakiintuneita proteiinin lähteitä, kuten hernettä ja maidon sekä kananmunan proteiineja.
– Mutta ennen muuta ravintoa voidaan valmistaa ekologisesti ympäristöä kuormittamatta erikoisolosuhteissa, kuten vaikka Saharan autiomaassa tai merellä, Vainikka sanoo.
Bonuksena 2,5 kg hiilidioksidia sitoutuu yhteen kiloon tuotetta.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Jos hiilidioksidia käytetään tuotantoon 250 000 tonnia, syntyy 100 000 tonnia yksisoluproteiinia. Vainikan mukaan avainkysymys on proteiinin valmistuksen irrottaminen tuntemamme kaltaisesta maataloudesta. Ilman sisältämä hiilidioksidi ja sähkö luovat reaktion, fermentaation, josta lopputuloksena purkitetaan proteiinijauhetta.
Mikro-organismit jakautuvat, kun niitä syötetään sähköllä, hiilidioksidilla ja pienellä määrällä muita ravinteita. Lopputuote kuivataan ravinteikkaaksi proteiinijauheeksi. Menetelmä toimii Vantaalla juustolan näköisessä pilottilaitoksessa.
– Seuraavasta suuresta tuotantolaitoksesta on tehty kahdetkin piirustukset, Vainikka hymähtää.
Hän hieman vakavoituu kysyttäessä start up -yhtiön rahoitustilanteesta.
– Rahoituskeskustelut ovat nyt hitaita.
Patentit eivät tule innovaation arvonmittauksessa ensimmäisinä, vaan globaalissa pelissä markkinoilla valuuttaa ovat elintarvikeluvat.
– Meiltä kysytään, löytyykö EU:n tai USA:n uuselintarvikelupaa. Työtä tarvitaan sellaiset 3 – 4 vuotta per tuote/lupa, ja rahaa puolitoista miljoonaa euroa, Vainikka kertoo.
Elintarvikeluvan on myöntänyt Singaporen ruokavirasto SFA, mutta se ei riitä maailman markkinoilla. Vainikan mielessä kangastelee Yhdysvallat.
– Meillä löytyy kaikkiaan viisi eri ehtoa, joiden kaikkien täytyy täyttyä, tai sinulla ei ole mitään, Vainikka paaluttaa.
Fakta: Hiilidioksidista sieniproteiinia sähkön avulla
Proteiinin kulutuksen arvioidaan tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä. Apu 9,7 miljardin ihmisen ruokkimiseen löytyy uusista tekniikoista, fermentointimenetelmistä, joista erikoisin valmistaa proteiinia hiilidioksidista sähkön avulla.
VTT:n tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että Suomi on kuljettajan paikalla, ja nyt on löydetty sähkön syöttöön ja hapatukseen perustuvia pikamuuntomenetelmiä ihmiskunnankäyttöön.
Reijo Holopainen, teksti
