Koronapandemia pakotti meidän Topinkin siirtymään digiaikaan. Mikään ”natiivi” se ei ole koskaan ollut ja luontaisen innonkin kanssa on ollut varsinkin vanhemmalla iällä vähän niin ja näin, kuten niin monella muullakin charmantisti harmaantuneella sähkömiehellä. ”Taloteknisten järjestelmien roolirakennusinvestoinnin prosesseissa” -tutkimuksessahan se taas kerran todistettiin.
Ennen Topi reissasi milloin milläkin verukkeella kaiken maailman asiantuntijaryhmissä kavereita tapaamassa ja vaikuttamassa alan kehitykseen. Kuluneet puolitoista vuotta se on kehittänyt alaa konttorilla valvovan silmän alla Teams-palavereissa, eikä sammakoita ole juuri meiltä lähtenyt maailmalle.
”Sähköalan opintoihin pääsee yleensä muita teknisiä aloja alemmalla pistemäärällä.”
Viime viikolla kuuntelin puolella korvalla asiantuntijaseminaarissa jonkun esitystä sähköalan koulutuksesta. Korvaan särähti kaksi asiaa. Ensimmäiseksi sähköalan suosion lasku korkea-asteella. Sähköalaa pääsee opiskelemaan yleensä muita teknisiä aloja alemmalla pistemäärällä. Ihmeellinen juttu, kun lähes kaikki valmistuneet työllistyvät hyvin nopeasti valmistumisen jälkeen ja tulevaisuuden kuva on töiden kannalta vähintäänkin ruusuinen. Maailma toimii nyt ja tulevaisuudessa vieläkin enemmän sähköllä.
Toinen korvaan tarttunut juttu koski tutkintovaatimuksia ja annettavaa opetusta. Olin kuulevinani, että sähköalan opiskelijoilla on vaikeuksia läpäistä matematiikan ja sähkötekniikan kursseja, puhumattakaan teoreettisen sähkötekniikan kursseista. Yleissivistävät aineet esityksen pitäjän mukaan selvitetään helposti.
Jotta tutkintoja tulisi ja oppilaitos saisi kipeästi tarvitsemansa rahat, yliopistojen johto pohtii esittäjän mukaan vakavissaan tutkintovaatimusten suuntaamista enemmän yleissivistäviin asioihin helpottamaan tutkintojen suorittamista ja oppilaitoksen kroonista rahavajetta.
Hetkinen, jos jo nyt on vaikeuksia matemaattisten aineiden tutkintovaatimusten suorittamisessa, niin eikös niiden opetukseen pitäisi lisätä paukkuja ottamalla tarvittavat resurssit vaikka tyhjänpäiväisistä kehitysprojekteista, joita nykyään tuntuu ainakin lehtitietojen mukaan riittävän varhaiskasvatuksesta korkeakouluopiskeluun.
Tiina
