Voimalaitoksen reilut kaksi kuukautta kestäneeseen vuosihuoltoon osallistui ydinvoimalan 530 vakituisen työntekijän lisäksi yhteensä noin 750 ulkopuolista työntekijää.
Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksen kakkosyksikön laaja 4-vuotisvuosihuolto kesti reilut 36 vuorokautta ja se saatiin päätökseen 12. syyskuuta. Ykkösyksikön 29 vuorokautta kestänyt vuosihuolto päättyi 16. lokakuuta.
Vuosihuoltojen yhteydessä molempien laitosyksiköiden polttoaineesta vaihdettiin noin neljäsosa. Normaalien määräaikaishuoltotöiden lisäksi seisokin aikana uusittiin voimalaitoksen kakkosreaktorin säätösauvojen sähkömoottoreiden ohjausjärjestelmä sekä jatkettiin ykkösreaktorin hätädieselgeneraattorin ohjausjärjestelmän ja suojausautomaation uusintaa.
– Näiden projektien asennusvahvuus oli 47 sähköalan ammattilaista. Lisäksi muihin seisokkien aikana toteutettuihin sähkökunnossapitotöihin osallistui omien asentajiemme lisäksi noin 80 ulkopuolisten urakoitsijoiden asentajaa, Loviisan voimalalaitoksen sähkökunnossapitoryhmän päällikkö Antti Inkala kertoo.
Voimalaitoksen oman sähkökunnossapidon vakiovahvuus on 27 työntekijää. Lisäksi automaatiokunnossapidossa työskentelee 33 henkilöä. Seisokin aikaiset huoltotyöt tehtiin pääsääntöisesti heidän valvonnassaan.
– Lähtökohtaisesti meidän asentajamme toimivat seisokin aikana kärkimiehinä.
Sähköpuolen urakoihin osallistui seisokin aikana 11 yritystä pääasiassa pitkälle vietyä erikoisosaamista vaativissa tehtävissä.
– Käytämme pääasiassa laitteiden valmistajien omia tai heidän suosittelemiaan huoltoyhtiöitä. Emme kerro julkisesti näiden yritysten nimiä, mutta sanotaan näin, että maailmassa ei ole kovinkaan montaa vaikkapa vetyjäähdytteisten turbogeneraattoreiden huoltotöihin pystyvää yritystä, Inkala muotoilee.
Lähes kaksituhatta yksittäistä sähkötyötä
Seisokin aikana tehtiin runsaasti sähkökeskusten ja muuntajien sekä toimilaitteiden, kuten moottoriohjattujen venttiileiden, ennakoivia huoltotöitä. Myös suojareleiden koestuksia tehtiin todella paljon.
– Tämän vuoden vuosihuolloissa oli vähemmän suurempia projekteja kuin joinakin aiempina vuosina, mutta erilaisia muutostöitä riitti runsaasti. Kaikista töistä tehdään aina työmääräin. Toisella laitoksella sähkökunnossapidossa tehtiin 1 080 erillistä työtä ja toisella 875. Luvuissa ovat mukana sekä pienimmät huoltotyöt että suuremmat muutostyöt, Inkala kertoo.
Kaikkien laitteiden huolto-ohjelmat on kirjattu Loviisan voimalaitoksen omaan Lomax-laitostieto- ja tuotannonohjausjärjestelmään, mihin tehdyt työt ja työmääräykset kirjataan.
Laitteet on yksilöity järjestelmään omilla KZ-tunnuksilla. Alun perin saksalaisilla voimalaitoksilla 1960-luvulla kehitettyä KZ-järjestelmää (kennzeichnungssystem) kutsutaan Loviisassa tuttavallisesti Kenzaiksi. Järjestelmään on merkitty kaikkien laitteiden sijaintiedot koordinaatteina alueen ja rakennusten pohjakarttoihin käyttöpaikkojen mukaisesti, jotta ne löytyvät vikatilanteissa mahdollisimman nopeasti.
Ydinvoimalaitoksella tämä on tärkeää paitsi jotta laitteet pysytään korjaamaan mahdollisimman nopeasti, myös siksi, ettei säteilyalueilla tarvitse viettää enempää aikaa kuin on välttämätöntä. Sekaannusriskin välttämiseksi kaikki voimalan ykkösyksikön laitteet on varustettu mustilla merkintäkylteillä ja koodeilla ja kakkosyksikön punaisilla.
Sähkökorjaamo huoltaa moottorit
Huollossa pientä suunnittelematonta päänvaivaa aiheutui primääripiirin pääkiertopumpun vikaantumisesta ja toisen pumpun tiiviyskokeessa havaitusta vuodosta. Primääripiirin pumput ovat voimalaitoksen turvallisuuden kannalta kriittisiä, sillä niillä pumpataan jäähdytysvettä reaktoriin ja edelleen höyrystimien kautta lauhduttimille. Kummassakin laitosyksikössä on kuusi reilun megawatin tehoista, kuuden kilovoltin jännitteellä toimivaa pääkiertopumppua.
– Nämä Strömbergin aikoinaan kehittämät, vesijäähdytteiset moottorit ovat uniikkeja kappaleita. Moottoreissa on sähkökela, jolla tuotetaan aksiaalisuuntaan voimaa, jolla kompensoidaan primääripiirin paineen aiheuttama, aksiaalisuuntainen voima pääkiertopumpulle. Uudelleenkääminnällä ja muilla huoltotöillä moottorit on saatu pidettyä hyvässä kunnossa, Inkala kertoo.
Pienempiä pumppuja ja muita sähkömoottoreita huolletaan voimalaitoksen omalla sähkökorjaamolla. Korjaamolla tehdään myös moottoreiden peruskunnossapitotöitä kuten laakereiden vaihtoja, mutta käämintää Loviisassa ei tehdä.
Seuraava seisokki on jo suunnitteilla
Seisokin aikana keskitytään erityisesti höyrystintilassa tehtäviin töihin, sillä laitoksen ollessa toiminnassa tilat pidetään suljettuina korkeiden säteilytasojen vuoksi. Vuosihuollossa laitoksen alasajon jälkeen säteily laskee tasolle, mikä mahdollistaa turvallisen työskentelyn oikeissa suojavarusteissa. Myös suurin osa turvajärjestelmistä ja tuotantokoneistoista voidaan huoltaa vasta voimalan alasajon jälkeen.
Tämän vuoden huoltourakka sujui Inkalan mukaan kokonaisuudessaan varsin mukavasti.
– Tämän vuoden huolto oli sikäli kahta edellistä vuotta helpompi, että koronarajoitukset ja karanteenit olivat nyt enemmän taka-alalla. Viimeksi panostimme todella paljon koronaan liittyviin valmistelutöihin. Hyvin onnistuneiden toimien takia korona ei aiheuttanut viivästystä vuosihuoltotöihin.
Ensi vuoden, ja osittain sitä seuraavankin, huoltoseisokin valmistelu alkoi pian huollon valmistuttua.
– Suunnittelua tehdään useita vuosia eteenpäin, mutta tarkemmat suunnitelmat tehdään aina vuodeksi kerrallaan.
Suurin osa seisokkiin osallistuneista työntekijöistä oli suomalaisia, mutta asentajia saapui myös ainakin Kroatiasta, Puolasta, Ranskasta, Ruotsista, Saksasta ja Tšekistä. Monet heistä majoittuivat Loviisan voimalaitoksen omaan, pitkään palvelleeseen parakkikylään voimalaitoksen portin pohjoispuolella. Lähes 500 vuodepaikan majoituskylän ylläpidosta aiheutuu energiayhtiölle kustannuksia, mutta ilman tätä majoituksen järjestäminen seisokin työntekijöille olisi haastavaa, ja monet joutuisivat matkaamaan työmaalle päivittäin pitkienkin matkojen takaa.
Kosteita illanviettoja alueella ei vietetä, sillä voimalaitoksen portilla on ehdoton nollatoleranssi alkoholin ja päihteiden suhteen. Portista kulku edellyttää myös vihreää valoa Suojelupoliisilta. Supon turvallisuusselvityksessä katsotaan ensiksi selvityksen hakijan rikosrekisterimerkinnät; mitä raskaampia merkintöjä rekisteristä löytyy, sitä todennäköisemmin työmaan portit sulkeutuvat.
Sähkötyöturvallisuus on aina tärkeintä
Sekä voimalaitoksen sähkölaitteiston käytönjohtajana että sähkötöiden johtajana toimiva, sähkövoimatekniikan diplomi-insinööriksi Otaniemestä valmistunut Inkala on työskennellyt Loviisan voimalaitoksella vuodesta 2008 lähtien.
– Sähkökunnossapitopuolta minä olen vetänyt vuodesta 2010 lähtien. Minä viihdyn todella hyvin näissä töissä kun täällä voi laittaa välillä itsekin hanskat käteen ja osallistua asennustöihinkin. Töitä tehdessä kaikki sähköturvallisuusmääräyksetkin, mitkä ovat aina ykkösasiana, pysyvät paremmin mielessä.
Käyttöiälle jatkoa vuoteen 2050?
Loviisa 1 aloitti tuotannon helmikuussa 1977 ja Loviisa 2 marraskuussa 1980. Nykyiset käyttöluvat ovat voimassa vuosien 2027 ja 2030 loppuun. Fortum on hakenut ydinvoimalaitokselle uutta, vuoteen 2050 jatkuvaa käyttölupaa. Antti Inkalan mukaan ainakaan sähkölaitteiden luotettavuudesta tämä ei jää kiinni.
– Esimerkiksi kaikki päämuuntajat, generaattorit ja generaattorikatkaisijat on uusittu vuoden 2010 jälkeen. Näiden käyttöikä riittää hyvin vuoteen 2050.
Viime vuosina voimalaitoksen kehittämiseen on investoitu yli 300 miljoonaa euroa. Myös voimalaitoksen automaatiojärjestelmät on pitkälti uudistettu myös käyttöiän pidentämistä silmällä pitäen. Kriittiset järjestelmät uusittiin lähes kokonaan vuosien 2014 – 2018 aikana toteutetussa Elsa-projektissa yhdessä Rolls Royce Civil Nuclearin kanssa.
Mikko Arvinen, teksti ja kuvat
Jutun taustatietona on käytetty energiatekniikan insinööri Antti Postilan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMKiin vuonna 2021 tekemää opinnäytetyötä ”Loviisan ydinvoimalaitoksen höyrystintilojen venttiilien paikkamerkintäluettelon kehittäminen”.
