Hissitarkastajan muistelmat on koko hissialan historiikki

Sakari Aalto. Kuva Sähkötarkastuskeskus.
Sakari Aallon mukaan hissimaailman jatkuva muutos on pitänyt hissitarkastajan työn aina mielenkiintoisena. Kuvassa Aalto yhdessä hissiurakointiyrityksen asentajan kanssa. Kuva Sähkötarkastuskeskus

Sakari Aallon kirjoittama ”Hissikuilun partaalta – tarkastajan muistelmat” on mielenkiintoisilla tarinoilla höystetty teos hisseistä, niiden turvallisuudesta ja hissitarkastusten historiasta.

Sakari Aalto teki pitkän uran hissitarkastajana vuoteen 2010 saakka esimerkiksi Sähkötarkastus Fimtekno oy:n ja Inspecta Tarkastus oy:n palveluksessa. Muistelmateokseensa hän on koonnut merkittävän tietopaketin suomalaisen hissi- ja hissitarkastusalan historiaa sekä lukuisia tarinoita vuosikymmenten pituisen uransa varrella mieleen painuneista sattumuksista.

Aallon mukaan kokenut tarkastaja pystyy päättelemään jo pelkän hissityypin ja hissin iän perusteella, minkälaisia ongelmia siitä saattaa tarkastuksessa todennäköisesti löytyä. Vanhoissa hisseissä tarkastajan silmätikkuja ovat ovien lukitus, kannattamien kunto ja hälytysjärjestelmien toiminta. Öljyvuodot ovat aina varma merkki siitä, että asiat eivät ole hississä kunnossa.

Hissionnettomuuksia tapahtuu Suomessa kuitenkin hyvin vähän. Kun otetaan huomioon hissien lukumäärä ja niillä päivittäin tehdyt matkat, on hissi eräs turvallisimmista liikkumisvälineistä. Syynä tähän ovat hyvin suunnitellut, asennetut ja säännöllisesti tarkastetut hissit.
Aina silloin tällöin hissejä joudutaan asettamaan kuitenkin yhä käyttökieltoon tarkastuksen jälkeen. Tyypillinen hissin käytön kieltämiseen johtava vika on hissikorin liikkuminen hissin oven ollessa auki.

Herkät anturit ovat herkkiä vikaantumaan

Turvallisuusmääräykset ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa merkittävästi. Samoin ovat muuttuneet ja kehittyneet hissiteknologian ratkaisut sekä turvalaitteet ja turvallisuushaasteet. Viime vuosisadan alun ja vuoden 2020 uusilla hisseillä on enää yhteistä oikeastaan vain se, että ne liikkuvat ylös ja alas.

Nykyaikaiset hissit ovat vanhoja turvallisempia, mutta samalla paljon monimutkaisempia. Herkkien antureiden vikaantuminen johtaa helposti uusien hissien ylimääräiseen huoltotarpeeseen.

Suomessa on yhä käytössä yli sata vuotta vanhoja hissejä, joiden turvallisuustaso poikkeaa melkoisesti uusista hisseistä. Periaatteessa hissin tarvitsee täyttää vain asennusajankohtansa turvallisuusvaatimukset, mutta vuosien varrella hisseihin on onneksi alettu vaatia takautuvasti joitakin perus turvallisuusominaisuuksia.

Hissi. Kuva Mikko Arvinen.

Tarkastukset ovat harvojen hommaa

Hissitarkastajien määrä on kasvanut hissien määrän kanssa rinnakkain. Viime vuosisadan alkupuolella hissejä oli oikeastaan vain Helsingissä sekä muissa suuremmissa kaupungeissa. Niinpä muutama helsinkiläinen hissitarkastaja pystyi tarkastamaan kaikki Suomen hissit vaivatta. Nykyisin hissitarkastajia on eri puolilla Suomea laskutavasta riippuen noin 50.

Kiinteistöissä olevien hissien lisäksi he tarkastavat myös muun muassa laivoissa ja kaivoksissa olevia hissejä. Aallon mukaan niin hissiasentajien, urakoitsijoiden kuin tarkastajien ammattitaito on kohentunut huomattavasti vuosien varrella. Vuodesta 1995 lähtien hissien tarkastustoiminta on annettu kokonaan hyväksyttyjen tarkastuslaitosten tehtäväksi.

Nykyisin hissitarkastajia asuu joka puolella Suomea, mutta vielä 1970-luvun alkupuolella hissien tarkastustoiminta oli keskittynyt pitkälti Etelä-Suomeen. Tämän jälkeen hissien määrä kasvoi maakunnissa selvästi paikallisten hissitarkastajien suhteellisesti lukumäärä nopeammin, mikä tiesi eteläsuomalaisille tarkastajille runsaasti reissuhommia ja tien päällä vietettyjä kilometrejä.

Työssään hissitarkastajat pääsevät kaikkialle, missä on hissejä, eli paikkoihin, mihin todella harvoilla ihmisellä on asia. Sakari Aallon uran mielenkiintoisiin tarkastuskohteisiin kuului esimerkiksi Loviisan ydinvoimalan reaktorihallin hissien tarkastus. Reaktorin kyljessä sijaitsevan hissin tarkastus edellytti – ja edellyttää todennäköisesti vieläkin – kaikkien suojavarusteiden käyttöä ja ilmalukkojen läpi kulkemista.

Kiwa Inspectan kustantamaa, 131-sivuista teosta voi tiedustella Kiwa Inspectan asiakaspalvelusta.


Mikko Arvinen, teksti